Suomessa on kaksi nuorten ihmisten joukkoa, jotka ovat sosiaalisesta mediasta saatujen tietojen mukaan vaarantamassa koko koulujärjestelmämme toimivuuden. Näistä toista, kympin tyttöjä, on pelätty jo pitkään. He ovat tunnetusti sietämättömän fiksuja ja ahkeria ja sillä verukkeella tunkevat itsensä kaikkiin oppilaitoksiin ennen muita.
Juuri kun tähän kympin tyttöjen uhkaan alettiin jo tottua, nousi taivaanrantaan uusi synkkä pilvi: matikkanerot.
Matikkanerot – pitkän matematiikan laudaturin kirjoittajat – ovat nyt kympin tyttöjen tavoin täyttämässä kaikkien alojen korkeakoulupaikat. Matikkanerojen ongelmaan tuskin olisi havahduttu, elleivät tutkivat toimittajat ja valvovat emeritukset olisi paljastaneet yliopistojen opiskelijavalinnan räikeää epäkohtaa. Yliopistot nimittäin antavat erisuuruisia pistemääriä yo-kokeiden eri aineiden suorituksista. Ja aivan käsittämättömästä syystä juuri pitkä matematiikka on nostettu korkeimmalle korokkeelle.
Toistaiseksi ei vielä ole löydetty yksimielisyyttä siitä, mikä muu aine täytyisi pisteyttää pitkää matikkaa korkeammaksi. Jokaisella on siitä oma ja erilainen mielipiteensä. Ilmiselvästi joku kuitenkin pitäisi, koska pitkän matikan arvostus on koettu niin suureksi ongelmaksi.
Peräti 829 valloittajaa
Kympin tytöistä ei valitettavasti ole saatavilla kovin täsmällistä tietoa, mutta matikkanerot pystymme asemoimaan numeroiden valossa. Otetaan vaikka tämän kevään ylioppilaskirjoitukset.
Tänä keväänä noin 25[nbsp]200 nuorta ihmistä suoritti ylioppilastutkinnon hyväksytysti. Kaikkiaan kokeisiin ilmoittautui yli 40[nbsp]000, joista osa vasta aloitti kirjoitukset, osa täydensi vanhoja ja osa reputti.
Pitkän matikan kokeeseen ilmoittautuneita oli vajaa 12[nbsp]000, eli jokseenkin yhtä paljon kuin viime vuonna. Suosituimpia olivat äidinkieli suomi (26[nbsp]500) ja pitkä englanti (20[nbsp]500). Vahvimmin kasvussa olivat filosofian ja maantieteen kirjoittajien määrät.
Matikkaneroja, niitä pitkän matematiikan laudaturin kirjoittajia, oli tänä vuonna yhteensä 829 eli reilu 2 prosenttia kirjoituksiin ilmoittautuneista.
Tämän pikkuruisen joukon pelätään nyt vievän kaikki yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikat, koska he saavat laudaturistaan niin hyvät valintapisteet. Ei siis riitä, että he täyttävät tekniset, oikeus- ja lääketieteelliset sekä matemaattis-luonnontieteelliset tiedekunnat. Myöskään historiaa, uskontoa, filosofiaa, germaanista filologiaa tai vaikkapa kirjastotiedettä ei kenenkään enää kannata turhaan pyrkiä opiskelemaan, koska nämä matikkanerot täyttävät myös kaikki niiden paikat. Ainakin somesta saatujen tietojen perusteella.
Itse suoritin aikanaan pitkästä matikasta rimaa hipoen heikon b:n enkä yliopistossakaan harrastanut alaa tilastotieteen perusopintoja enempää. Silti noiden numeroiden valossa jopa minun matemaattinen järjenjuoksuni riittää sen ymmärtämiseen, että matikkanerot korkeine pisteineen eivät ole minkäänlainen huolenaihe vaikkapa humanistisia tai yhteiskuntatieteellisiä aloja opiskelemaan aikoville. Eikä muuten sen paremmin kenellekään muulle.
Ja jos joku matikkanero päättää lähteä vaikka filosofiaa lukemaan ja pääsee tietenkin korkeilla pisteillään komeasti läpi, niin loistavaa! Tuskin siinä(kään) joukossa joku yksittäinen numeroita ymmärtävä haitaksi on.
Hyvä malli valitsi minut!
Vakavasti ottaen tämä matikkapaniikki on vain yksi esimerkki siitä, miten helposti koulukeskustelu lähtee laukalle. Varsinkin silloin, kun puhutaan korkeakoulujen opiskelijavalinnoista. Miksi?
Yksi syy on omaan napaan ihastuminen: ”Vanha valintajärjestelmä oli erinomainen, koska se valitsi minut!” Harvalla juolahtaa mieleen, että toisenlainen valintatapa olisi ehkä nostanut esiin jonkun itseään fiksumman? Ne, joita ei valittu, ovat hiljaa. Vai oletko joskus kuullut jonkun arvostelevan valintatapaa siksi, ettei päässyt läpi?
Väärät huhut saavat myös keskustelussa siivet. Moni luulee, että korkeampiin opintoihin pääsee tulevaisuudessa vain (erittäin hyvillä) yo-papereilla, vaikka niillä valitaan jatkossakin yleensä vain reilu puolet. Moni ei tiedä sitäkään, että eri aloja lukemaan valitaan erilaisilla pisteytyksillä. Aina juuri haettuun aineeseen liittyvä yo-arvosana painottuu. Siis kielissä kielet, fysiikassa fysiikka, teologiassa uskonto jne. Niin kuin pitääkin.
Sinänsä tuo pelko matikan ylikorostuksesta on ymmärrettävää. Suurin osa meistä ei ole kovin hyviä matematiikassa. Vaikka opiskelijavalintojen pisteytysmalli on tehty vain valintojen avuksi, moni kokee sen olevan myös arvon ja arvostuksen mitta.
Näin tuntuvat kokevan erityisesti opettajat. Ja heistähän suurin osa tietenkään ei ole matematiikan, vaan kaikkien muiden aineiden opettajia. Matematiikan varjossa jokainen heistä voi kokea oman aineensa aliarvostetuksi.
PS. Tuo kohuttu opiskelijavalintojen pisteytysmalli on lajissaan ensimmäinen. Mikään ei liene helpompaa kuin säätää sen pistelukuja kokemusten valossa toisenlaisiksi, jos tulokset osoittautuisivat jossain kohtaa vinoutuneiksi. Tosin jos yhden aineen pistearvoa nostetaan, mitä siihen sanovat muiden aineiden opettajat?
