Näin summaa Reeta Pöyhtäri tuoreessa väitöskirjassaan. Hän tarkastelee väitöstutkimuksessaan, kuinka suomalaiset ja hollantilaiset ajanviete- ja järjestölehdet ottivat osaa maahanmuuttokeskusteluun vuosina 2003–2006. Tutkimuksessa analysoitiin maahanmuuton, etnisen moninaisuuden, maahanmuuttajien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden esittämistapoja aikakauslehdissä.
Suomalaisissa aikakauslehdissä näistä aiheista kirjoitettiin huomattavasti harvemmin kuin hollantilaisissa lehdissä. Suomessa maahanmuutto ei vielä 2003–2006 ollut keskeinen yhteiskunnallisen keskustelun aihe, toisin kuin Alankomaissa, jossa aiheesta käytiin kiivasta väittelyä.
Pöyhtärin mukaan aikakauslehdissä esitetyn perusteella maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen pitäisi hyödyttää hyvinvointivaltiota ja antaa siihen tuottava panoksensa.
– Lehdet painottavat maahanmuuttajien aktiivista osallistumista ja etnistä sopeutumista. Nämä esitystavat nousevat esiin laajalti sekä suomalaisissa että hollantilaisissa aikakauslehdissä. Sen sijaan etnistä monimuotoisuutta sellaisenaan arvostava monikulttuurisuus nähtiin vaihtoehtona etupäässä vain naistenlehdissä.
Suomalaiset lehdet hyödynsivät enemmän yksilöllistä näkökulmaa asioihin, kun hollantilaislehdet taas kirjoittivat etnisistä vähemmistöistä ryhminä. Keskustelun sisältö oli samanlainen kuin nykyisessä keskustelussa, mutta keskustelun sävy on Suomessa sittemmin koventunut.
– Kaikilla lehdillä oli oma tapansa esittää ja tarkastella maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä. Lehtien ”tyyppitapaukset” edustivat varsin kapea-alaisesti sellaisia ihmisiä ja aiheita, jotka olivat keskeisiä juuri tietylle lehdelle ja sen lukijoille, Pöyhtäri sanoo väitöstiedotteessaan.
Kansallisen yhtenäisyyden korostusta
Suomalaisia ja hollantilaisia lehtiä yhdistää Pöyhtärin mukaan se, että ne rakensivat kuvaa tiiviistä yhtenäisestä kansakunnasta. Kansalliset yhteisöt olivat avoimia enimmäkseen vain niille maahanmuuttajille ja etnisille vähemmistöille, jotka olivat osoittautuneet eniten samankaltaisiksi ”syntyperäisten” asukkaiden kanssa.
– Maahanmuuttajan tai etniseen vähemmistöön kuuluvan asema molemmissa maissa esitettiin jokseenkin ulkopuolisena ja yhteisöä uhkaavana. Suomalaisessa keskustelussa maahanmuuttajat olivat vasta saapumassa; hollantilaisessa keskustelussa etniset vähemmistöt olivat vahvasti läsnä, mutta sijoitettuina kansakunnan laitamille, Pöyhtäri tiivistää.
Hän huomauttaa, että tällaisella etäisyyden tuottamisella voi olla laajempaa merkitystä maahanmuuttajien asemalle yhteiskunnassa.
Maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt ja heidän asemansa esitettiin aikakauslehdissä suhteessa hyvinvointivaltioon. Suomalaisissa lehdissä tarve ylläpitää hyvinvointivaltiota tulevaisuudessa oli ratkaiseva sen suhteen, millaisia maahanmuuttajia ja maahanmuuttoa toivottiin. Alankomaiden tapauksessa huoli murenevasta hyvinvointivaltiosta ohjasi keskustelua aikakauslehdissä.
Pöyhtäri valitsi Suomen ja Alankomaat vertailun kohteeksi siksi, että ne ovat länsimaisia hyvinvointivaltioita, joilla on erilaiset maahanmuuttohistoriat. Alankomaat on ollut maahanmuuton kohde kautta vuosisatojen. Suomi on muuttunut varsinaiseksi maahanmuuttomaaksi vasta 1990-luvulla.
Tutkimuksen kohteena olivat yleisaikakauslehdet Suomen Kuvalehti ja Elsevier, rakennusalan ammattiliittolehdet Rakentaja ja FNV Bouw Magazine, naistenlehdet Me Naiset ja Libelle sekä seniorikansalaisten lehdet ET ja Plus Magazine.
YTM, B.A. Reeta Pöyhtärin väitöskirja Immigration and ethnic diversity in Finnish and Dutch magazines. Articulations of subject positions and symbolic communities tarkastettiin lauantaina 22. helmikuuta Tampereen yliopistossa.
