Kuuban talous on historiallisen heikossa hapessa, uutisoi The Economist. Rajusta lamasta huolimatta maan hallitus on haluton uudistamaan sosialistisen maan rakenteita.
Virallisten tilastojen mukaan – joita paikallisetkin pitävät koristeltuina – inflaatio on kiivennyt 30 prosenttiin. Julkisen talouden alijäämän ennustetaan olevan tänä vuonna 18 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun taas talous supistui viime vuonna kahdella prosenttiyksiköllä. Maan talous on ollut näin huonossa jamassa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1990-luvulla.
Jopa pääministeri Manuel Marrero Cruz myönsi joulukuussa kansalliskokoukselle pitämässään puheessa, että hallitus olisi voinut tehdä enemmänkin. Pääsyyllinen talousvaikeuksiin on silti hänen mukaansa Yhdysvallat ja sen ylläpitämä kauppasaarto.
Tästä huolimatta kuubalaiset, joilla ei ole mahdollisuutta äänestää demokraattisissa vaaleissa, ovat äänestäneet jaloillaan. Vuosina 2022-2023 425 000 ihmistä pakeni Yhdysvaltoihin, 36 000 taas haki turvapaikkaa Meksikosta. Kahdessa vuodesta maasta on siis karannut neljä prosenttia väestöstä.
Tämä joukkopako näkyy ja tuntuu. Opetusministeriön arvion mukaan Kuuban kouluista puuttuukin 17 000 opettajaa.
Tilannetta ei auta se, että maan taloudelle elintärkeä turismi ei ole ponnahtanut koronapandemian jälkeen takaisin. Myös öljytoimitukset Venezuelasta ovat vähentyneet, jonka seurauksena maassa otettiin käyttöön säännölliset sähkökatkot ja polttoaineen säännöstelyohjelma.
Suurin ongelma on kuitenkin maan ikääntyneen johdon haluttomuus sallia yksityisen sektorin kehittymistä. Hallitus salli vuonna 2022 alle 100 työntekijän yksityisyritysten toiminnan, ja nykyään ne tuottavat 12 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Laajempi liberalisointi törmää kuitenkin Fidel Castron ajan vallankumouksellisten vastustukseen.
Hyvänä esimerkkinä tehottomuudesta toimii maan maatalousjärjestelmä. Maanviljeilijät eivät saa ostaa maatalousvälineitä tai myydä tuotteitaan kuluttajille, vaan molemmat on hoidettava valtion kautta. Valtio ei kuitenkaan saa hankittua välineitä viljelijöille, jonka seurauksena maataloustuotanto on viimeisen neljän vuoden aikana romahtanut yli kolmanneksella.
Toinen ongelma on valtion ylläpitämä keinotekoisen korkea vaihtosuhde peson ja Yhdysvaltain dollarin välillä. Virallisesti suhde on yrityksille 24 pesoa dollaria kohti ja yksityishenkilöille 120 pesoa dollaria kohti. Mustassa pörssissä todellinen suhde on kuitenkin 270 pesoa dollaria kohti.
Sen sijaan, että hallinto myöntäisi todellisen tilanteen, on se raivostunut nettisivuille, jotka seuraavat todellista vaihtokurssia. Marrero piti hiljattain puheen, jossa hän syytti ”valheellisia” vaihtokursseja julkaisevia nettisivustoja vallankumouksen vihollisiksi.
Joitain uudistuksia on kuitenkin käynnistetty. Valtion subventoimat riisi- ja sokeriannokset aiotaan lakkauttaa, ja suurimmille sähkönkuluttajille on odotettavissa 25 prosentin korotus sähkölaskuihin.
Nämä pienet uudistukset tuskin kuitenkaan korjaavat Kuuban talouden ydinongelmia. Pääministeri totesikin hiljattain, että yksityisen sektorin ei anneta muodostaa vallankumouksen vastaista ryhmittymää. Samalla linjalla on myös maan presidentti Miguel Díaz-Canel.
– Rakennamme lisää vallankumousta ja lisää sosialismia, Díaz-Canel tiivisti uudistusten tavoitteet.
