Kuntatalouden näkymät ovat synkentyneet alkusyksystä. Tarkentuneiden soten siirtolaskelmien myötä yhä useampi kunta on joutunut sopeuttamaan talouttaan. Yhteistoimintaneuvotteluja on aloitettu ja odotettavissa kunnissa eri puolilla Suomea.
Esimerkiksi Keski-Suomessa Jyväskylä on aloittanut muutosneuvottelut tavoitteenaan leikata kasvun ja oppimisen palveluistaan 12 miljoonaa euroa. Kymenlaaksossa Kouvolan valtionosuudet kääntyivät negatiiviseksi siirtolaskelmien jälkeen. Toisin sanoen valtio ei osallistu lainkaan Kouvolassa peruspalveluiden rahoittamiseen. Kun verokertymät laskevat, sopeuttamistoimet kohdistuvat pääosin kasvatukseen ja koulutukseen.
Hallituksen tavoite panostaa perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen on aivan oikea. Samanaikaisesti kuitenkin monet kunnat pohtivat säästötoimia. Kuntien indeksijarru ei helpota tilannetta, sillä se leikkaa kunnilta yli 110 miljoonaa euroa tällä vaalikaudella. Sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät välillisesti kuntien menoja Kuntaliiton laskelman mukaan 80–100 miljoonaa euroa. Yhä useampi tuen saaja putoaa kuntien rahoittaman perustoimeentulotuen varaan.
Hyvinvointialueuudistus oli samalla myös kuntauudistus. Sote-menot ovat kasvaneet säästötavoitteista huolimatta, ja monen kunnan velkaantuminen voi johtaa kasvatuksen ja koulutuksen palveluiden heikentymiseen kunnissa.
Laadukas koulutus ja opetus ovat kuntien elinkelpoisuuden tae ja vetovoimatekijä. On lasten oikeus saada yhdenvertaista opetusta koulutetuilta opettajilta. Opetukseen kohdistuvat säästötoimet ja jatkuvat määräaikaisuudet ajavat koulutettuja opettajia todennäköisesti jatkossa enemmän niihin kuntiin, joissa panostetaan opetukseen ja tarjotaan vakinaista palvelussuhdetta.
Syntyvyys Suomessa laski 2010-luvulla enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Väestökehityksen kannalta Suomi on ennusteiden mukaan eriytymässä entisestään tulevina vuosina: suuret kaupunkiseudut kasvavat, haja-asutusalueiden nuori väki vähenee ja huoltosuhde heikkenee. Työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa tulisi vahvistaa voimakkaasti koko Suomeen.
Hallitusohjelmassa on linjattu hallituksen valmistelevan perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämiskriteerit. Niiden myötä määritellään sitovasti, mitä koulutuspalvelujen järjestäjältä vaaditaan. Valtion vastuulla on tarjota yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Kuntien eriytyminen uhkaa johtaa kuitenkin siihen, että laadukasta opetusta, koulutusta ja kasvatusta ei kaikissa kunnissa pystytä tulevaisuudessa tarjoamaan.
Meidän on huolehdittava koulutuksen, kasvatuksen ja opetuksen laadusta koko maassa, jotta osaamis- ja koulutustaso saadaan nousuun. On kestämätöntä, että Suomessa voi opettaa kuka tahansa. Skotlannissa on ollut käytössä opettajarekisteri jo 1960-luvulta. Vain koulutetut opettajat pääsevät rekisteriin ja opetusta, myös sijaisena, voi antaa ainoastaan koulutettu opettaja. Kyse on paitsi opetuksen laadusta, myös opettajien työn arvostuksesta.
Tarve opettajarekisterille on Suomessa suuri. Sen avulla voitaisiin arvioida tarvittavat koulutusmäärät, turvata opetuksen laatu sekä nostaa alan arvostusta. On harhaluulo, että oppimisen ja koulutuksen tasoa saadaan vahvistettua ilman koulutettuja ja päteviä opettajia.
Kuntien ahdinko ei helpotu norminpurkutalkoilla. Koulutuksellista yhdenvertaisuutta ei pidä heikentää väljentämällä varhaiskasvatuslakia tai perusopetuslakia. Lasten oikeus oppimisen tukeen pitää olla lainsäädännössä täsmällistä. Opettajien, päiväkodin johtajien ja rehtoreiden kelpoisuuksia ei pidä missään olosuhteissa väljentää. Oikeus sivistykseen ja laadukkaaseen koulutukseen on turvattava jokaiselle lapselle ja nuorelle asuinpaikasta riippumatta.
