Vladimir Putinin armeija on ajettu viime kuukausina yhä ahtaammalle Ukrainassa, ja Venäjän omat ydinalueet ovat säännöllisesti Ukrainan vastaiskujen kohteena. Kremlin sotatalouden raportoidaan rämpivän entistä syvemmällä suossa, eikä Putinin vaalimista kumppanuussuhteistakaan näytä juuri olevan apua.
Nyt kasaantuvien huolten joukkoon tekee paluuta myös Kremlin vanha murheenkryyni – Pohjois- Kaukasian ruutitynnyriksi luonnehdittu Tšetšenia, jonka kovaotteinen johtaja Ramzan Kadyrov on vakavasti sairas ja saattaa Venäjää pitkään seuranneen amerikkalaistoimittaja Christian Carylin mukaan poistua kuvioista milloin tahansa.
Mahdollisen seuraajan valintaan liittyy voimakkaita jännitteitä klaaniperusteisessa kulttuurissa, jossa verikostojen perinteet ovat syvälle juurtuneet, ja moni maanpakoon ajettu kilpailija on kärsivällisesti odottanut tilaisuutta tasata tilit.
– Viimeisten neljän vuoden aikana tilanteeseen on tullut toinenkin mutkistava tekijä: Ukrainan sota, jossa tšetšeenejä taistelee molemmilla puolilla. Ukrainalaiset tunnustivat vuonna 2022 virallisesti Tšetšenian itsenäisyyden Venäjästä ja ovat tehneet kaikkensa rohkaistakseen Kadyrovin vastustajia. He tietävät hyvin, että uuden sodan syttyminen tasavallassa kuluttaisi valtavasti Venäjän resursseja aikana, jolloin Putin on vaarallisessa uudessa vaiheessa sodassaan Kiovaa vastaan, Caryl toteaa Foreign Policy -lehdessä.
Ukrainalaiset muistavat sen, minkä monet länsimaalaiset ovat ehtineet jo unohtaneet: Putin nousi 1990-luvun lopulla presidentiksi saavutettuaan maineen tšetšeenikapinallisten armottomana tukahduttajana.
– Entinen KGB-mies kasvatti suosiotaan venäläisten äänestäjien keskuudessa lupaamalla jahdata tšetšeeniseparatisteja armoa tuntematta. Kerran hän tunnetusti sanoi: ”Jos saamme heidät kiinni huussista – anteeksi – pyyhimme heidät paskaläjästä”, Caryl huomauttaa.
Samaan aikaan Putin solmi yhteyden Ramzan Kadyrovin isään Ahmatiin, joka oli taistellut kapinallisten puolella ensimmäisessä Tšetšenian sodassa vuosina 1991–1994. Verinen konflikti toi Tšetšenialle tosiasiallisen itsenäisyyden, kunnes uusi sota vuonna 1999 puhkesi. Lopulta Putin ja Ahmat Kadyrov sopivat, että jos Kadyrov ja hänen kanssaan liittoutuneet klaanit tunnustaisivat Kremlin ylivalta-aseman, Tšetšenia saisi autonomian, jollaista millään muulla Venäjän alueella ei ollut.
Ahmatin saatua surmansa pommi-iskussa vuonna 2004 valta siirtyi hänen pojalleen Ramzanille, joka on siitä lähtien hallinnut Tšetšeniaa häikäilemättömän raaoin ottein.
– On vaikea kuvitella kenenkään Kremlissä elättelevän illuusiota, että Kadyrovin jälkeisen siirtymäkauden hallinta sujuisi ongelmitta. Muistettakoon, että Ramzan Kadyrov tarvitsi isänsä vuosia kestäneen kiistattoman valtakauden jälkeen vähintään viisi vuotta vihollistensa kukistamiseen, vaikka isä oli valmistellut tien huolella, Caryl sanoo.
Vuonna 2008, neljä vuotta Ramzan Kadyrovin valtaannousun jälkeen, hänen joukkonsa kävivät vannoutunutta vihollistaan, sotapäällikkö Sulim Yamadayevia vastaan tulitaistelun, jossa kuoli 18 ihmistä. Vuotta myöhemmin Yamadayev ammuttiin kuoliaaksi parkkihallissa Dubaissa.
Kreml tuntee hyvin tämän historian ja muistaa koko federaation sisäistä vakautta vakavasti järkyttäneet Tšetšenian sodat. Putinin Kaukasus-asiantuntijat tekevät siis Carylin mukaan epäilemättä ylitöitä varautuakseen Kadyrovin jälkeiseen aikaan.
– Yksi asia on joka tapauksessa varma: vakavan epävakauden mahdollisuus Putinin Venäjällä kasvaa päivä päivältä, hän toteaa.