[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kotoeksotiikkaa-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Hyllyssäni on pari keittokirjaa, jotka ovat olleet aktiivisessa käytössä Suomen itsenäistymisen aikoihin. Sukulaistädiltä saamani Anna Olsonin keittokirja II on sensuurin hyväksymä kolmas painos, painettu Porvoossa lokakuun 5. päivä 1905. Rispaantunut ulkoasu kertoo, että se on ollut aktiivisessa käytössä peräpohjalaisessa lohitalossa ainakin koko ensimmäisen puoliskon 1900-lukua.
Divarista olen löytänyt tuon omia muistoja sisältävän kirjan rinnalle samaisen Anna Olsonin ensimmäisen teoksen ”Keittokirja yksinkertaista ruoanlaittoa varten kodissa ja koulussa”. Kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos julkaistiin jo vuonna 1892, ja se oli aktiivisessa käytössä kotitalousalan oppikirjana vuosikymmenten ajan. Minulla on tuon kirjan kuudes painos vuodelta 1901. Tämäkin kirja, jonka sivujen välistä löytyy ruutupaperille kirjoitettuja tai lehdestä leikattuja lisäreseptejä, on ilmiselvästi ollut ahkerassa käytössä.
Tänään noiden kirjojen selailu vie ajatukset miellyttävällä tavalla sekä vieraaseen että tuttuun maailmaan. Kirjoissa esitelty uusin tiede ja teknologia tarjosi keittiöön muun muassa energiatehokkaita ja monipuolisia liesiä, joissa tuli olla riittävän suuri vesisäiliö.
Korkeakosken tehtaan teos No 3 oli polttopuita säästävä malli ja Annan mukaan markkinoiden paras. Moderni keittiö oli ennen kaikkea käytännöllinen, jonne kuuluvia asioita olivat muun muassa helposti puhdistettavat öljymaalatut tai jopa sinkkipeitetyt tasot, ja ehkä jopa vesijohto.
Suurin puute useimmissa moderneissa asunnoissa Annan mukaan oli kuitenkin se, ettei palvelijoiden hauskuudesta oltu pidetty huolta. Hänen mukaansa pieniinkin asuntoihin tulisi ymmärtää järjestää palvelijalle oma huone, jossa hän voi levätä rauhassa päivän työstä. Tällaisesta maailmasta ei taida enää kovinkaan monella olla omakohtaista kokemusta edes lapsuudesta. Kirjaa lukiessani annoin tälle maailmalle nimen ”kotoeksoottinen”. Sellainen, joka on syvällä suomalaisuudessa, mutta maailmana niin kaukainen, että siihen ei suurimmalla osalla suomalaisista ole minkäänlaista omakohtaista kosketuspintaa.
Kotoeksotiikan lisäksi kirjat tulvivat nostalgiaa: tuttuja ruokia ja tunnelmia omasta lapsuudesta, tai ainakin vanhempien tai isovanhempien kertomuksista. Reseptejä selatessa hämmästyy sitä, kuinka paljon tuttuutta sieltä löytyy jokaisen ruokalajin kohdalla. Sieltä löytyvät tutut piparkakku- ja lipeäkalareseptit, ja sinne on jo sen ajan uutuuksina löytänyt tiensä meille jo arkiset ”toastit” ja ”sändwichit”, vaikka pitsa vielä puuttuukin.
Nostalgian lisäksi kirja on myös huutavan ajankohtainen. Terveellisyys, kestävä kehitys ja kausiajattelu ovat läsnä joka kappaleessa.
Ruoka tuli valmistaa siten, että sen ravintoaineet säilyivät mahdollisimman hyvin, lihan osuus ruoassa tuli olla maltillinen ja kasviksia tuli käyttää runsaasti ja monipuolisesti. Polttopuita ei pitänyt tuhlata liian kiivaaseen ruoan kiehuttamiseen tai käristämiseen, eikä varakkaassakaan taloudessa saanut heittää mitään hukkaan. Kaikki ruoka-aineet hyödynnettiin tarkkaan ja kirjassa on oma kappaleensa tähteeksi jääneen ruoan käyttämiseksi.
En muuten tiennytkään, että kertaalleen keitetyistä luista saa vielä hyvän jälkilihaliemen keittoihin ja pyreihin. Suoraan sanoen, ottaisin nämä ilmeisen proteiinipitoiset ja ravitsevat jälkilihaliemet mielummin omaan ruokavaliooni, kuin tällä hetkellä muodikkaat kestävän kehityksen proteiinilähteet sirkkoineen ja jauhomatoineen.
Vaikka säästäväisyys ja raaka-ainevalikoiman niukkuus näkyy vahvasti kirjojen sivuilla, on siellä myös runsaasti yltäkylläisyyttä ja herkuttelua. Ruokalistaehdotuksissa jopa jokaiseen arkipäivälliseen kuului jälkiruoka. Tavallinen sunnuntaipäivällinen sisälsi kolme ja juhlapäivällinen mielellään neljä ruokalajia: keitto, kala, paisti ja jälkiruoka.
Ruoasta nauttiminen oli tärkeää. Arjessa se tarjosi ravitsevan ruoan lisäksi miellyttävän yhdessäolon hetken työntäyteisen arjen keskellä. Pyhäisin ja juhlissa edettiin pitkän kaavan mukaan, jossa yltäkylläisen aterian lisäksi panostettiin myös kauniiseen kattaukseen.
Herkuttelulle annettiin arvoa, mutta se oli kuitenkin ihana poikkeus, joka katkaisi säästäväisen arjen. Juhlaruokailua kuvatessaan Anna lainaakin Charles Spurgenonin ruokarukousta, joka elämänkatsomukseen katsomatta sopii hyvin myös meidän yltäkylläiseen aikaamme: ”Kiitämme sinua Herra, ettei meidän tarvitse syödä niin paljo joka päivä”.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1512737360196{margin-top: 20px !important;padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column width=”1/4″][vc_single_image image=”115166″ img_size=”medium” add_caption=”yes”][/vc_column][vc_column width=”3/4″][vc_column_text]Anna Olsoni (1864-1943) pääsi Suomen Naisyhdistyksen stipendiaattina ja Aurora Karamzinin matkarahan turvin opiskelemaan kotitalousoppia Eurooppaan – Tukholmaan, Lontooseen ja Glasgowiin.
Matkallaan hän pääsi nauttimaan myös luonnontieteellisen tiedon uusimmista saavutuksista aikana, jolloin orgaanisen ja epäorgaanisen kemian ymmärrys eteni jättiläisharppauksilla. Nämä opit näkyvät myös hänen ensimmäisen kirjansa luonnonaineiden kemiaa käsittelevissä kappaleissa ”Elimettömän eli epäorgaanisen kemian” sekä ”elimellisen eli orgaanisen kemian” yleiskatsauksissa.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” gap=”20″ css=”.vc_custom_1507226534378{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1507226750376{margin-bottom: 20px !important;}”]
Lisää Ruoka&viini-artikkeleita
[/vc_column_text][vc_basic_grid post_type=”post” max_items=”-1″ style=”lazy” items_per_page=”6″ show_filter=”yes” element_width=”6″ gap=”20″ filter_style=”default-less-rounded” filter_default_title=”Kaikki” grid_id=”vc_gid:1512739023383-1ff0c0c7-96a3-0″ taxonomies=”222, 223″ filter_source=”post_tag”][/vc_column][/vc_row]