Verkkouutiset

Kirjoittajan mukaan tuleva hallitus saattaa myöhemmin ihmetellä nykyhallituksen EU-edunvalvontaa. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Komission suunnitelmasta on reiluus kaukana

Blogi

Ennallistamisasetuksen kustannukset ovat kirjoittajan mukaan Suomelle EU-alueen kolmanneksi suurimmat.
Karoliina Niemi
Karoliina Niemi
Metsäjohtaja, Metsäteollisuus ry.

Euroopan komissio julkaisi 22.6.2022 ehdotuksen ennallistamisasetukseksi. Jälleen siis yksi lisä komission pitkäksi venyneeseen metsiä koskevaan aloiteputkeen.

Ennen kuin edes puhuu ennallistamisasetuksen sisällöstä, on hyvä ymmärtää, minkä kokoluokan asiasta puhutaan ja kenen nilkkaan keppi on kapsahtamassa. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan kustannukset ovat Suomelle EU-alueen kolmanneksi suurimmat, lähes miljardi euroa vuosittain, kun se esimerkiksi Saksalla olisi 150 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen summa on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna EU-jäsenvaltioiden korkein (0,39 prosenttia bruttokansantuotteesta). Arviosta puuttuvat vielä muun muassa epäsuorat vaikutukset yksityisille maanomistajille, teollisuudelle, alueille ja verotuloihin. Tässä on reiluus kaukana, vaikka miltä kantilta katsoisi.

Asetuksessa, joka on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, asetetaan jäsenvaltioille sitovat, prosentuaaliset tavoitteet EU:n luontodirektiivin määrittelemien elinympäristöjen tilan parantamiselle. Ennallistettavia, luontodirektiivissä määriteltyjä metsäelinympäristöjä ovat mm. boreaaliset luonnonmetsät, lehdot ja harjumetsät. Boreaaliset luonnonmetsät ovat iso metsäluontotyyppiryhmä, jonka pinta-alan kasvattaminen ennallistamalla vaatisi suojelua tai metsien polttoa. Lisäksi puustoiset suot ovat yksi iso ryhmä suoluontotyypeissä. Suomessa on juuri aloitettu vapaaehtoisuuteen perustuva Helmi-elinympäristöohjelma, jossa ennallistamistoimet ovat tärkeä kokonaisuus. Mittakaava on kuitenkin vain hippunen siitä, mitä komissio nyt haluaa. Onko jatkossa niin, että vapaaehtoisuus ei enää riitä?

Lisäksi jäsenvaltioiden tulee palauttaa yllä mainittuja luontotyyppejä, mikäli niiden määrä ja laatu ei täytä ennallistamistoimien myötä suotuisaa määrää. Arviota peilataan luontotyypin 70 vuoden takaiseen pinta-alaan. Laitetaanpa meillä katse 70 vuoden taa, eli 1950-luvulle. Maamme oli juuri selvinnyt sodasta ja lähti rakentamaan yhteiskuntaa, ja siinä metsien käytöllä ja soiden ojituksilla oli merkittävä rooli. Useissa muissa EU:n jäsenvaltioissa tilanne oli metsien osalta toinen, koska niitä oli aiemmin raivattu paljon muuhun käyttöön. Komission esittämä vuosi karahtaa siis erityisen pahasti meihin ja se näkyy arvioiduissa kustannuksissa.

Luontotyyppien palauttamisen potentiaali on Suomessa miljoonia hehtaareja metsää ja puustoisia soita. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida arvioida, kuinka paljon näitä luontotyyppejä lopulta ennallistamisen piiriin asetetaan, sillä ehdotukseen sisältyy paljon epämääräisyyttä. Joka tapauksessa kyse on merkittävästä määrästä hehtaareja.

Nykyhallitus on kamppaillut metsiä koskevien näkemystensä kanssa läpi koko hallituskauden. Nyt olisi todellinen näytönpaikka, sillä muutoin metsien ja ojitettujen turvemetsien osalta voi kyyti olla kylmää. Toimeenpanohan jää tulevalle hallitukselle, kuten kaikissa muissakin EU:n uusissa ja päivitetyissä metsäaloitteissa. Tuleva hallitus saattaa myöhemmin ihmetellä nykyhallituksen EU-edunvalvontaa ja hämmästellä, miksi Suomen talouden kivijalan, metsäsektorin puolta ei pidetty.

Tämä on Suomelle todella iso paikka. Omia puolia pitäisi pitää silloin, kun siihen on syy. Nyt todellakin on.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS