[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kippis-orava” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Vaikka arkikielessä puhummekin ruoan mausta, tarkoitamme tietenkin kaikkien viiden aistin tuottamaa yhteisvaikutusta, jota kotoisasti kutsumme mauksi. Kysymys ”Miltä ruoka maistuu?” tarkoittaa yleensä myös sitä, miltä ruoka tuoksuu, näyttää ja tuntuu.
Kun pari viikkoa sitten kiersin Espoon modernin taiteen museo EMMAssa Meret Oppenheimin näyttelyn, muistin taas, kuinka tärkeä tuntoaisti onkaan ruoan ”maulle”. Meret Oppenheim on se surrealisti, joka tuli kuuluisaksi Object-teoksellaan, gasellinnahalla päällystetyllä kupilla, lautasella ja lusikalla. EMMAssa pysähdyin hänen Orava-teoksensa ääreen: täysinäisenä vaahtoava oluttuoppi, jonka kahvana oli pörröinen oravanhäntä. Ajatus siitä, että osana olutnautintoa tarttuisin kylmänä hikoilevan lasin sijaan pehmeään, lämpöiseen turkiskahvaan, kutkutti mielikuvitusta ja sai aikaan jopa fyysisiä tuntemuksia kädessäni.
Tuntoaisti on mukana maistamisessa jo ennen, kuin pistämme palastakaan ruokaa suuhumme. Me noteeraamme paakkuuntuneet ja kuorettuneet kiisselit ja kastikkeet jo katseellamme eli aistimme rakenteen ilman kosketustakin. Hypistelemme esimerkiksi hedelmiä ja leipää sormillamme jo kaupassa, jolloin saamme jo ennakkotiedon ruoan rakenteesta. Huulemme nautiskelevat vaahtokuplien poksahtelusta ihollamme jo ennen kuin olut kulahtaa alas kurkustamme. Suu tunnistaa ruoan rakenteista pienimmätkin nyanssit, kuten sinne piiloutuneet kuohkeat vaahdot, suussasulavat hyytelöt ja kermaiset emulsiot. Suu osaa erotella rapeuden ja pehmeyden lukemattomat variaatiot ja hälyttää heti, jos jokin asia ei ole kohdallaan. Onko perunalastun rapeus niin kuin pitää olla? Onko vaahto kermasta vai kasvirasvavalmisteesta? Onko pulla gluteeniton, eli valmistettu ilman sitkoa? Onko suklaa fazeria vai marabouta?
Tuntoaisti vaikuttaa tutkitusti myös makuun, eli ruoan koettuun makeuteen, suolaisuuteen, karvauteen tai happamuuteen. Koemme usein pyöreät muodot makeina ja särmikkäät suolaisina. Eräässä tutkimuksessa hiekkapaperilla karhennetusta muovikiposta tarjoiltu keksi koettiin rapeammaksi, kuin samanlaisesta, mutta karhentamattomasta kiposta serveerattu keksi. Aihe kuulostaa tutkimuksena yllättävältä ja jopa vitsiltä, mutta tuloksia voi hyödyntää myös arkiruokailussa. Esimerkiksi lempeän pyöreästä kiposta tarjoiltu jälkiruoka maistuu makealta vähemmälläkin sokerimäärällä, eikä suolainen annos kaipaa lisäsuolaa, kun se tarjoillaan särmikkäästä astiasta. Jos avonainen keksipaketti on unohtunut kaappiin pitkäksi aikaa, saa rapeuttaan menettäneet nahistuneet keksit tuntumaan tuoreemmilta, kunhan liittää kattaukseen karheita pintoja.
Miltä siis maistuisi olut oravanhäntätuopista? Jos tutkimuksia on uskominen, ainakin erilaiselta, kuin perinteisestä, kovasta ja kylmästä materiaalista valmistetusta tuopista. Vaimenisiko oluen huurteinen kylmyys, kun käsi saa tunnustella pehmeää, lämpöistä turkista? Tuntuisiko vaahto pehmeämmältä ja maku pyöreämmältä? Kippis pörröiselle oluelle![/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” gap=”20″ css=”.vc_custom_1507226534378{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1507226750376{margin-bottom: 20px !important;}”]
Lisää Ruoka&viini-artikkeleita
[/vc_column_text][vc_basic_grid post_type=”post” max_items=”-1″ style=”lazy” items_per_page=”6″ show_filter=”yes” element_width=”6″ gap=”20″ filter_style=”default-less-rounded” filter_default_title=”Kaikki” grid_id=”vc_gid:1517746399344-cf09457d-13fc-6″ taxonomies=”222, 223″ filter_source=”post_tag”][/vc_column][/vc_row]