On tullut yleiseksi tavaksi vedota ihmisoikeuksiin, kun halutaan pakottaa lainsäätäjä tekemään oman tahdon mukaisia päätöksiä.
Kysymys aborttioikeudesta osoittaa, että kumpikin osapuoli vetoaa ihmisoikeuksiin ja tuomioistuin voi arvioida perustellusti perusoikeuksia eri tavoin. Pitääkin muistaa, että ihmisoikeudet saavat sisältönsä moraalisten tulkintojen kautta, joka demokraattisessa yhteiskunnassa on viime kädessä lainsäätäjän tehtävä.
Kysymys raskauden keskeyttämisestä herättää voimakkaampia tunteita kuin mikään muu perusoikeuskysymys. Kumpikin osapuoli pyrkii kampanjoimalla vaikuttamaan oikeudellisiin tulkintoihin. Vaaditaan ehdottomia tulkintoja oman tavoitteen toteuttamiseksi. Perusteisiin käyvä keskustelu loistaa identiteettitaistelussa poissaolollaan.
Raskauden keskeytyksessä ovat vastakkain kaikkein tärkein perusoikeus, oikeus elämään, ja naisen vapausoikeus päättää omasta kehostaan. Hyvässä ihmisoikeuspunninnassa pyritään erilaiset perusoikeudet sovittamaan mahdollisimman hyvin keskenään.
Ensin pitää arvioida, koska elämä alkaa. Selvää on nykyisin, että kun syntyvällä on kyky elää kohdun ulkopuolella noin 22 raskausviikon kohdalla, sen jälkeen abortti on surma. Elämä alkaa munasolun hedelmöittymisestä. Mutta koska sikiöstä tulee ihminen, siihen ei ole selkeää vastausta biologiassa.
Yhdysvalloissa on ollut esillä tulkinta ajankohdasta, jolloin sydämenlyönnit voidaan havaita noin viiden viikon jälkeen tai 15 viikon raja, jossa voidaan arvioida aborttioikeuden toteutuvan, mutta kuitenkin mahdollisimman lyhyessä ajassa. Syntyykin kysymys, kuka ja millä perusteilla päättää, koska elämä alkaa.
Syntymätöntä pitää hoitaa etiikan sääntöjen mukaisesti
Tiettyjä päätöksiä on tehty. Sikiölle on meillä annettu oikeuksia. Siitetty lapsi voi periä, vaikka ei olisi syntynyt ennen biologisen isänsä kuolemaa. Työnantaja ei saa määrätä äitiä työtehtäviin, jotka ovat vaarallisia sikiön kehitykselle. Syntymätöntä pitää terveydenhuollossa hoitaa lääketieteen etiikan sääntöjen mukaisesti.
Useimmissa länsimaissa abortti on laajasti sallittu. Venäjällä abortti on ollut laillinen ensimmäisenä järjestäytyneenä yhteiskuntana Leninin ajan Neuvostoliitosta alkaen. Kiinassa on jopa käytetty valtion määräämää pakkoaborttia syntyvyyden säännöstelemiseksi. 24 maassa abortti on täysin kielletty.
Muissa maissa, joihin myös Suomi kuuluu, on raskauden keskeytykselle asetettu edellytyksiä elämän suojelun ja naisen kehon määräämisoikeuden yhteensovittamiseksi. Yleensä ne koskevat äidin terveyden suojelemista tai sosiaalisia syitä. Näissä maissa on usein katolisen kirkon moraaliarvoilla suuri merkitys.
Onkin mielestäni täysin selvää, että jos vastakkain asetetaan äidin ja sikiön elämä, on äidin elämän suojelu vahvempi oikeus. Jos lapsi syntyy raiskauksen seurauksena, olisi varsin kohtuutonta vaatia äitiä synnyttämään. Näissä tapauksissa oikeuksien punninnan vaaka kallistuu varsin vahvasti naisen määräämisoikeuden kannalle.
Osavaltiot jakautuvat ideologisesti
Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi tapauksessa Roe vastaan Wade 1973, että naisen vapausoikeus takasi hänelle oikeuden määrätä kehostaan tietyin rajoittein. Kesäkuussa korkein oikeus päätöksessään Dobbs vastaan Jackson Women´s Health Organization arvioi aiemman päätöksen uudelleen. Tuomioistuin totesi äänin 6–3, että perustuslain vapaussäännös ei anna sellaista absoluuttista oikeutta naiselle päättää kehostaan niin, etteivätkö osavaltiot voisi omalla lainsäädännöllään aborttimenettelyä säädellä.
Oikeus suhtautui nykyisen linjansa mukaisesti pidättyvästi siihen, että tuomioistuimen prejudikaateilla pakotettaisiin lainsäätäjä omaksumaan ratkaisuja ristiriitaisissa asioissa, joissa perusteet ihmisoikeuksien tulkinnasta ovat oikeudellisesti vaikeasti arvioitavissa.
Nyt Yhdysvalloissa syntyykin mielenkiintoinen tilanne. Äänestäjät päättävät vaaleissa myös aborttilainsäädännöstään. Tämä todennäköisesti johtaa siihen, että osavaltiot jakautuvat ideologisesti koko maan sijasta. Varaventtiilinä on matkustaminen toiseen osavaltioon.
Yksi mielenkiintoinen kysymys aborttikeskustelussa on isän asema. Biologisella isällä on elatusvelvollisuus ja lapsi perii hänet. Isä kuitenkin vanhojen sukupuoliasenteiden varjossa unohdetaan täysin. Ei ole mitään velvollisuutta kysyä hänen suhtautumistaan raskauden keskeytykseen. Kun sukupuolinen kanssakäyminen kuitenkin edellyttää kummankin suostumusta, pitäisi isän asema huomioida päätöstä tehtäessä.
Identitettipolitiikan aikana monimutkaisiin kysymyksiin annetaan yksinkertaisia vastauksia. Tuomioistuinten päätöksissä on se hyvä ominaisuus, että niiden pohdinta on poliittista keskustelua syvällisempää. Siksi olisi keskustelulle eduksi, jos tuomioistuimen päätöksiä asiallisesti analysoitaisiin.
Sellainen argumentti ei ole, että Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa on kuusi miesjäsentä yhdeksästä. Olivathan kaikki Roe vastaan Wade -päätöksen tehneet tuomarit valkoisia miehiä.
