Suomeen virtaa tänä päivänä miljoonia paketteja EU:n ulkopuolisista verkkokaupoista, pääosin Kiinasta. Tavaroiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti: Tullin mukaan vuonna 2024 maahan tuli 28 miljoonaa lähetystä, joista 98 prosenttia Kiinasta.
Kasvu oli vuodessa yli 600 prosenttia – ilmiö, jota voidaan jo kutsua krääsätaloudeksi. Tämä ei ole vain taloudellinen ongelma. Kyse on myös kuluttajien turvallisuudesta, ympäristön kuormittumisesta, datan hallinnasta ja jopa kansallisesta turvallisuudesta.
Hallitus suhtautuu vakavasti halpatuonnin ja pikaverkkokauppojen aiheuttamiin ongelmiin. Kansalaisaloite ”Krääsätalous kuriin” on tärkeä herätys siitä, miten nopeasti markkinat voivat vääristyä, jos pelisäännöt eivät ole samat kaikille. Työministeri Matias Marttinen on jo käynnistänyt työryhmän, jota johtaa valtiosihteeri Mika Nykänen. Sen tehtävänä on valmistella toimenpiteitä, joilla halpatuonnin ongelmiin voidaan puuttua niin Suomessa kuin EU-tasolla. Työ valmistuu helmikuuhun 2026 mennessä.
Tavoite on selvä: reilut ja turvalliset markkinat, joissa vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Suomalaisia yrityksiä ja kuluttajia ei voi jättää tilanteeseen, jossa ulkomaiset toimijat kiertävät sääntelyä ja käyttävät hyväkseen EU:n sisämarkkinoiden aukkoja. Kun tuotteita myydään ilman valvontaa, ilman turvallisuustakuuta ja usein ilman todellista alkuperätietoa, syntyy paitsi epäreilu kilpailuasetelma myös todellinen turvallisuusriski.
Krääsätalous on monella tavalla turvaton talous. Ensinnäkin tuotteiden laatu ja turvallisuus eivät usein täytä edes perustason vaatimuksia – lasten leluista ja elektroniikasta löytyy vaarallisia aineita ja sähkövikoja. Toiseksi tuonti kiertää ympäristövastuun: pakkauksia ei kierrätetä, materiaaleista ei ole tietoa ja toimitusketjut ovat täysin läpinäkymättömiä. Kolmanneksi kuluttajansuoja ja tietoturva ovat usein olemattomat – verkkokauppojen taustalla toimivat algoritmit keräävät käyttäjätietoja, joiden päätymisestä tai käytöstä ei ole takeita.
Samaan aikaan pienet ja keskisuuret suomalaiset yritykset joutuvat kilpailemaan näitä globaaleja alustoja vastaan täysin epäreiluin ehdoin. Ne noudattavat sääntöjä, maksavat verot ja kantavat vastuunsa, kun taas kiinalaiset alustat voivat toimia vapaasti ja halvemmilla hinnoilla. Tällainen tilanne ei ole markkinataloutta, vaan sen vääristymä.
Euroopan komissio on jo herännyt tilanteeseen. Se esittää, että EU:n jäsenmaat poistavat tullivapauden alle 150 euron arvoisilta tavaraeriltä ja ottavat käyttöön käsittelymaksuja, jotka kohdistuvat verkkokauppiaisiin. Samalla komissio haluaa vahvistaa tullivalvontaa, ottaa käyttöön tekoälypohjaisia valvontatyökaluja ja tiukentaa tuoteturvallisuussääntelyä. Shein ja Temu -alustat ovat jo EU:n tutkinnan kohteina kuluttajansuojasääntöjen rikkomisesta.
Myös Suomessa on syytä toimia ripeästi. Kansalliset toimet voivat täydentää EU-tason ratkaisuja. Kyse ei ole protektionismista, vaan oikeudenmukaisuudesta ja turvallisuudesta. On varmistettava, että Suomessa myytävät tuotteet – riippumatta niiden alkuperästä – täyttävät samat turvallisuus-, ympäristö- ja tietosuojavaatimukset.
On ymmärrettävä, että halpatuonti ei ole vain kysymys hinnasta tai kaupasta. Se on kysymys arvoista. Jokainen euro, joka virtaa vastuuttoman tuotannon, väärennettyjen tuotteiden ja ympäristön kuormituksen kautta, vie tilaa suomalaiselta työllisyydeltä ja vastuulliselta taloudelta.
Kokoomuksen näkökulmasta kuluttajapolitiikan ydin on vapaassa mutta vastuullisessa markkinataloudessa. Kuluttajilla on oikeus valintaan, mutta myös oikeus turvallisuuteen ja reiluuteen. Reilut markkinat ovat turvallisen yhteiskunnan perusta. Siksi hallituksen tehtävä on nyt varmistaa, ettei digitaalisessa taloudessa synny sääntöjen ohituskaistaa, jossa nopeus ja halpuus voittavat turvallisuuden ja vastuun.
Krääsätalous on oire aikamme epätasapainosta: hinnan ja arvon välinen kuilu on revennyt. Kun tavaraa tuotetaan ja kulutetaan massoittain ilman vastuuta, häviävät sekä ihmiset että ympäristö. Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta ja teknologista viisautta, jotta Suomi ja Eurooppa eivät jää halpatavarakulttuurin jalkoihin.
Tämä ei ole vain talouskysymys – se on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Turvalliset markkinat, luotettavat toimitusketjut ja vastuullinen kaupankäynti ovat yhtä tärkeitä kuin rajaturvallisuus tai kyberpuolustus. Kun markkinoiden luottamus rapautuu, se heikentää koko yhteiskunnan kestävyyttä.
Siksi krääsätalouden kuriin saattaminen ei ole vain hallinnollinen tehtävä. Se on kansallinen turvallisuusteko.
