Kiinan nousua globaaliksi mahdiksi on povattu koko kuluneen vuosituhannen ensimmäiset vuosikymmenet. Mutta kävikö niin, että Kiinan luisu alaspäin alkoi jo ennen kuin se edes saavutti huippua? Ja löikö presidentti Xi Jingping itse viimeisen naulan tuohon arkkuun?
Kiina tulee olemaan maailman politiikan, talouden ja sotilaallisen kyvyn voimatekijä koko kuluvan 2020-luvun ajan. Pidemmän aikavälin arvioissa moni trendi kuitenkin osoittaa toiseen suuntaan. Kiinan kilpailuetu on ollut käyttää sen viime vuosikymmeninä ”maailman tehtaana” (factory of the world) keräämät pääomat investointeihin infrastruktuurissa ja huipputeknologiassa.
Tärkeitä tekijöitä ovat olleet tutkimuksen volyymi, teknologioiden ja patenttien hankkiminen globaaleilla yritysostoilla sekä käytännössä vapaa datan käyttö, joka on mahdollistanut huippuosaamisen saavuttamisen koneoppimisessa, tekoälyssä ja niihin liittyvissä sovelluksissa. Presidentti Xin ja kommunistisen puolueen aloittama taloudellisesti vaikutusvaltaisten yritysten ja yksilöiden laittaminen ruotuun on kuitenkin osunut erityisen kovasti teknojätteihin. Tämä haittaa merkittävästi kasvua ja menestystä Kiinan vahvimmalla sektorilla.
Trendit Kiinaa vastaan
Kiinan epäonneksi myös muut trendit ovat Kiinan globaalia kilpailukykyä vastaan. Iso ongelma Kiinalle on demografia. Kiinan työikäinen väestö lähtee nopeaan pudotukseen, huoltosuhde suorastaan räjähtää kasvuun ja väestö kääntyy kokonaisuudessaan laskuun. Maahanmuutosta ei ole ratkaisuksi suuressa mittakaavassa, koska Kiina on sisäisesti erittäin xenofobinen yhteiskunta, jossa ulkomaalaisiin suhtaudutaan erittäin epäilevästi ja omiakin vähemmistöjä vainotaan ankarasti.
Kiina on myös menettänyt kilpailuetunsa ”maailman tehtaana” halpatuotannossa esimerkiksi monille muille Kaakkois-Aasian maille. Samaan aikaan automaation luomat mahdollisuudet sekä koronapandemian esille tuomat arvoketjujen häiriöherkkyydet ovat palauttaneet tuotantoa länsimaihin.
Iso haaste on luottokuplan kasvaminen niin julkishallinnossa kuin yksityisellä sektorillakin. Velkaantuminen on ollut rajua sekä virallisissa tilastoissa että varjopankkisektorilla, jota on hankala tilastoida. Kiinteistöjättien, kuten Evergrande ja Kaisa, ongelmat ovat vain jäävuoren huippu luottokuplan aiheuttamista ongelmista. Keskuspankin ja finanssipolitiikan kyky reagoida velkaantumisongelmaan ja luottokuplan purkamiseen ei kestä kaikkea.
Suurin ongelma on kuitenkin poliittinen: presidentti Xi tullaan todennäköisesti valitsemaan syksyn 2022 puoluekokouksessa poikkeuksellisesti kolmannelle kaudelleen maan johtajana. Xi onkin onnistunut jo saavuttamaan diktaattorin aseman, jossa jokaisen hänen toiveensa toteuttamisesta suorastaan kilpaillaan. Kiinan poliittisen järjestelmän vahvuus on ollut presidentin ja politbyroon jäsenten toimikausien rajaukset. Kiinan koulutetut eliitit ovat voineet korjata päättäjien vaihtuessa politiikan suuntaa ilman että kenenkään on tarvinnut menettää kasvojaan. Nyt tämä järjestelmän vahvuus on siis menetetty ja Kiinassa on siirrytty itseään vahvistavaan presidentti Xi:n yhden totuuden aikakauteen.
Onko Kiina kohta uusi Venäjä?
Onkin erittäin todennäköistä, että Kiinan talouskasvu hiipuu näiden trendien yhteisvaikutuksesta 2020-luvulla ja maa ajautuu isoihin rakenteellisiin ongelmiin vuosikymmenen loppua kohti. Tämä tulee aiheuttamaan sosiaalista ja poliittista levottomuutta ja kenties koko järjestelmän kyseenalaistamista. Ulkopoliittisesti se voi ajaa Kiinan Venäjän tielle, jossa ulkoisten vihollisten etsiminen ja sotilasmahdin esitteleminen pyrkii hillitsemään sisäisiä ongelmia. Hong Kongin ja Uiguurien alistamisen jälkeen Kiinan johdon katseet kääntyvät Taiwanin suuntaan.
Venäjän heikko sotamenestys Ukrainassa sekä Yhdysvaltojen ja länsimaiden yhtenäinen, kova reaktio talouspakotteineen on kuitenkin saanut Kiinan harkitsemaan Taiwanin valloittamista.
Suhteesta Venäjään onkin tullut vedenjakaja, joka pakottaa Xin Kiinan tekemään isoja valintoja globaalista asemoitumisestaan: ryhtyäkö Venäjän kumppanina taistelemaan Yhdysvaltojen ja länsimaiden hegemoniaa vastaan, vai ottaisiko globaalin rauhanrakentajan roolin, pakottaen Venäjän lopettamaan sotansa, lähentyen samalla Yhdysvaltojen ja Euroopan kanssa? Lähitulevaisuus näyttää minkä tien Kiina valitsee.
