Oppimis- ja koulutustaso on laskenut Suomessa jo parin vuosikymmenen ajan. Työn vaativuuden ja työmäärän kasvu, puutteelliset resurssit, monin paikoin liian suuret ryhmäkoot sekä lisääntyneet lasten ja nuorten pahoinvoinnin ongelmat ovat kuormittaneet opettajia jo pidemmän aikaa. Uudistuksia työrauhan palauttamiseksi opetukseen ja oppimiseen on kaivattu pitkään. Elokuun alussa tuli voimaan tärkeitä uudistuksia perusopetukseen, joiden toimeenpanoa on seurattava huolella.
Oppimisen tuen uudistus on merkittävä, ja sen tavoitteena on, että jokainen tukea tarvitseva lapsi myös saa tarvitsemansa tuen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kunnat noudattavat lakia ja kohdentavat tuen uudistukseen varatut rahat siihen tarkoitetulla tavalla, eikä säästöjä haeta muualta opetuksesta. Jokaisen lapset oppimisen edellytykset on varmistettava.
Alakouluun tuli yhteensä kolme vuosiviikkotuntia lisää – kaksi äidinkieltä ja yksi matematiikkaa perustaitojen vahvistamiseksi. Kännyköiden ja älylaitteiden käyttö kiellettiin oppituntien aikana lailla, millä on myönteinen vaikutus opetus- ja oppimisrauhan sekä keskittymiskyvyn parantamiseksi. Kännykkää ja muita älylaitteita voi käyttää oppitunnilla vain opettajan luvalla tai terveydellisistä syistä. Koulut voivat järjestyssäännöissä sopia myös tiukemmista käytön rajoituksista välituntien ja ruokailun osalta. Lisäksi tupakkalakia tiukennettiin.
Nämä uudistukset ovat oikeita ja tärkeitä oppimis- ja osaamistason nostamiseksi. Vaikeassa taloustilanteessa hallitus on panostanut perusopetukseen 200 miljoonaa euroa, mikä on erinomaista.
Samaan aikaan koulutuksen erityissuojelu on kuitenkin tarkoittanut yli puolen miljardin euron leikkauksia koulutukseen. Esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen, vapaaseen sivistystyöhön ja korkeakouluihin kohdistetut leikkaukset sekä aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vievät tärkeää tavoitetta koulutus- ja osaamistason nostosta ja sen myötä tarvittavasta talouskasvusta yhä kauemmas.
Syyskuun alun budjettiriihessä on tärkeää pitää koko koulutusketjusta huolta. Koulutusleikkauksia ei pidä tehdä, sillä se aiheuttaa entistä suuremmat haasteet osaajapulan ja talouskasvun ratkaisemiseksi. Kuntien valtionosuusleikkauksetkin kohdistuisivat väistämättä koulutukseen ja kasvatukseen.
Nyt on korkea aika panostaa opetuksen laatuun. Tämä edellyttää kansallisen opettajarekisterin perustamista, jonka valmistelu aloitettiin edellisellä hallituskaudella. Opettajarekisterin avulla saataisiin tieto siitä, kuinka paljon Suomessa on koulutettuja kelpoisia opettajia. Lisäksi olisi mahdollista ennakoida tarvittavia opettajien koulutusmääriä sekä varmistaa, että kaikkialla Suomessa lapsia, nuoria ja aikuisia opettavat koulutetut, kelpoiset opettajat.
On kestämätöntä, että Suomessa sallitaan lähes kenen tahansa toimia opettajana ja käyttää opettajanimikettä ilman pätevyyttä, vaikka monissa muissa ammateissa edellytetään pätevyysvaatimuksia. Kyse on opettajan ammatin arvostuksesta ja arvostamisesta.
Ammatillisen koulutuksen osalta lähiopetuksen määrää on nostettava, ja nosto on tarpeen nykyisestä 12 tunnista 18 tuntiin.
Korkeakoulujen osalta on huolehdittava, että luvattua 100 miljoonan euron rahoitusta uusiin aloituspaikkoihin ei oteta leikkaamalla muista koulutusmuodoista tai siirtämällä rahoja korkeakoulusektorin sisällä. Tutkinnon hinta on reilussa 10 vuodessa tippunut yliopistoissa kolmanneksen ja ammattikorkeakouluissa lähes puolella. Korkeakoulutuksen laadun varmistamiseksi on välttämätöntä, että rahoitus kasvaa aloituspaikkojen lisääntyessä, eikä indeksejä jäädytetä.
Budjettiriihi neuvotellaan hankalassa talous- ja työllisyystilanteessa. Sopeutustoimista huolimatta talouskasvun keskeisimmästä edellytyksestä eli koulutuksesta ei ole viisasta leikata. Koko koulutusketjusta on huolehdittava, ja samalla varmistettava, että perusopetukseen tehtyjen tärkeiden uudistusten toimeenpanoa ei vesitetä uusilla leikkauksilla.