Juhana Vartiainen aloittaa kirjoituksensa (Nykypäivä 1/2026 ) otsikointia myöten voimakkaalla hyökkäyksellä perustuloa vastaan esittämällä, että ”keskustelu perustulosta on vahingoittanut Suomea,” koska ”se on vienyt pois huomiota toteuttamiskelpoisista reformeista ja luonut haavekuvia jostain ratkaisevasti paremmasta sosiaaliturvasta”. Hän on myös sitä mieltä, että ”vakuutusmuotoiselle ja velvoittavalle sosiaaliturvalle ei ole mielekästä vaihtoehtoa”. Vahingollista hänen mielestään on siis se, että perustulokeskustelu ”osaltaan hämärtää sosiaaliturvan vakuutusluonnetta”. Hänen esittämänsä kova yksittäinen väite on, että kaikki perustulomallit ”lisäisivät köyhyyttä tai vähentäisivät työntekoa”. Lukuisat kokeilut ja tutkimukset ovat osoittaneet päinvastaista.
Vartiaisen kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa. Siinä esitetään, että työttömyys- ja sosiaaliturvaa tulee kehittää vakuutusmuotoiseksi ja uudistettava velvoittavammaksi ja niukemmaksi. Hän kritisoi myös toimeentulotuen asemaa nykyisessä sosiaaliturvassa ollen sitä mieltä, että sitä saa liian helposti ja että se vesittää erityisesti työttömyysturvan ehdollisuutta.
Jo vuosikymmeniä automaatio, digitalisaatio ja aivan viime vuosina tekoäly ovat muuttaneet työmarkkinoita, jolloin perinteisiä työtehtäviä on kadonnut. Pyrkimys taata kaikille kokoaikainen palkka-/ansiotyö on osoittautunut mahdottomaksi. Koko työväestö täysipäiväisessä työsuhteessa ei ole toteutunut. EU-markkinoilla joka viides on joko pakosta tai vapaaehtoisesti osa-aikaisessa työsuhteessa ja osuus on ollut stabiili vuosikausia. Työ ei ole vain palkka- ja ansiotyötä. Hyvinvointiyhteiskunnatkaan eivät toimisi, jos ei olisi laajaa palkatonta vapaaehtois-, talkoo- ja perhetyötä. Työ laajemminkin voitaisiin määritellä huolehtimiseksi.
Hyvinvointiyhteiskuntamme ja työelämän muutokset ovat johtaneet siihen, että sosiaaliturva nykymuodossaan on useilta osin vanhentunut, kaaoottinen ja byrokraattinen. Sosiaaliturvaa on jo yli 20 vuotta yritetty uudistaa, mutta se on vain tullut monimutkaisemmaksi ja kohtelee toimeentulo-ongelmiin joutuneita ihmisiä toimintakyvyttöminä kohteina. Järjestelmä ei kykene ottamaan huomioon ihmisten nykyään nopeastikin muuttuvia elämätilanteita. Viime vuosina kehitelty työllistymisen velvoitemalli ei ole täyttänyt sille asetettuja tavoitteita; se pikemmin turhauttava sekä työnantajille että työntekijöille. Nykyinen sosiaaliturvamalli sisältää myös kannustinloukkuja, jotka voivat estää työn vastaanottamisen.
Keskustelua ja tutkimusta perustulosta, sen malleista ja toteuttamitavoista pitää jatkaa. Malleja ovat muun muassa perustili ja negatiivinen tulovero. Ihmisen perustoimeentulon järjestäminen syyperusteisella ja velvoittavalla sosiaaliturvalla ei enää onnistu. Vakuutusmuotoisella sosiaaliturvalla köyhyyttä ei voida vähentää, mikä näkyy ehkä parhaiten Yhdysvalloissa, missä sosiaaliturva on pääosin vakuutusmuotoista.
Sosiaali- ja työttömyysturvan etuuksia korvaava perustulo tulisi hyväksyä ihmisoikeudeksi. Tällöin jokainen kansalainen voi ottaa töitä vastaan halutessaan ja omin ehdoin työnvälityksen tai työvoimaviranomaisten avulla ilman rangaistusten pelkoa ja pakkoa. Perustulon myötä myös niitä sosiaaliturvaa tarvitsevia henkilöitä, joiden rahanpuute on tilapäistä, tulisi olemaan vähemmän. Muuta sosiaaliturvaa tarvitsevien auttamiseen jäisi sosiaaliviranomaisille ja terveysammattilaisille enemmän aikaa. Uudenlainen perusturva ei lisää kustannuksia, sillä se voidaan rahoittaa purkamalla nykyistä sosiaaliturvaviidakkoa.