Korona-ajan vaikeiden aikojen eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen on lempeästä olemuksestaan huolimatta kovan linjan poliitikko. Hänen tuoreet muistelmansa eivät tarjoa uutisnälkäisille kunnon lööppiaineksia.
Hän suorastaan välttelee luonnehtimasta aikalaispoliitikkoja suorin sanoin, ilmiselvät ”hankalat” hahmot hän jättää tyylikkäästi luonnehtimatta. Natosta ja Venäjästä hän uskaltaa lausua selvät sanat vasta nyt, kun on viisasta ja turvallista.
Muistelmakirjan julkistamistilaisuudessa puhemies Matti Vanhaselta (kesk.) kysyttiin, missä vaiheessa ja kuinka selvänä keskustassa Vehviläistä alettiin pitää ministeriaineksena? Vanhanen kuvaili Vehviläisen tunteneena tämän olleen jo alkukarsintojen jälkeen eturivissä. Kaiketi sopivaa oli palkita Vehviläinen sote-sitkeydestään vaikkakin hävinneenä.
Nelinkertainen ministeri sai nähdä rauhalliset ja politiikanteon raadolliset piirteet – joskaan viimeksi mainituista hän ei kirjassaan juuri kertoile. Hänhän voisi syyllistyä edustamansa ihmisryhmän – poliitikkojen – arvosteluun, jopa halveksuntaan. Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen saaman kunniattoman kohtelun hän painaa viisaasti villaisella.
Yleisradio voisi perustellusti näyttää uutis- ja ajankohtaislähetyksiään, joissa sosialidemokraattien ja keskustalaisten sote-Brynhildet illasta toiseen huutavat tosiaan suohon. Silloiselle oppositiolle suosiolliset perustuslain ylipapit (yksi heistä SKP:n keskuskomitean ex-vaikuttaja) sotkeutuivat saivarrellen eduskunnan työskentelyyn. Vehviläisen suururakka – maakunta- ja soteuudistus – kaatui, ja mammuttiasia siirtyi nykyisen hallituksen toteutettavaksi.
Päivi Nergin (valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri 2018-2022) mukaan siinä on 80 prosenttia samaa kuin Sipilän hallituksen mallissa.
Äänestystulos on aina oikea
Nuoren tytön tie Pohjois-Karjalasta kohti eduskuntaan on joillekin helppo, joillekin mutkikas. Vehviläinen tuli tunnetuksi mielenosoitus- ja katuteatterityttönä, mutta aikuistui ja sai uskottavuutta. Mokauksia ja ylilyöntejä sattui, mielenosoituksessa mädät tomaatit ehtivät pakkasessa jäätyä ja ne heitettiin vahingossa väärien henkilöiden niskaan. Sakot maksettiin kolehtirahoilla.
Nuorena tuli tarkkailtua vanhempia keskustalaisia, joista hän sai vähitellen luottamusta ja tukea – vaalit kertovat totuuden. Keskustaopiskelijoiden historiikkiin laatimassaan tekstissä hän kuvasi Paavo Väyrystä aika pienikokoiseksi, mutta mukavan tuntuiseksi. Seppo Kääriäinen vaikutti sympaattiselta, mutta vähän römeältä.
Alkuvuodet kuluivat aatteen, nuorisoasioiden ja oppositiohengen vallassa. Vehviläinen jakaa elämänsä kahteen jaksoon. Vuonna 2003 hän putosi eduskunnasta, mutta seuraavan 15 vuoden jakson hän lukee vastuunkannon ajaksi.
Menneen sukupolven poliitikko?
Englannin pääministeri Winston Churchillin väitetään tokaisseen: ”Jos ihminen ei ole nuorena radikaali, hänellä ei ole sydäntä. Jos hän ei ole vanhana konservatiivi, hänellä ei ole järkeä.”
Vehviläisen mielestä Churchill oli väärässä. Hän jopa väittää, että jos ihmisellä on uudistajan sydän kerran, se on hänellä aina. Hänellä on eteenpäin katsova mieli, ja näkee koko ajan uusia mahdollisuuksia, miten asioita voi tehdä aiempaa paremmin. Kaunis puolustus entisen jäätyneiden mätien tomaattien heittelijän kannalta.
Sen sijaan Helsingin Sanomain politiikan toimittaja Unto Hämäläinen on kuvaillut Vehviläistä ajattelutavaltaan ja tyylilajiltaan voimakkaasti asia- ja aatekeskeiseksi poliitikoksi. Tälle tyypille Hämäläinen ei ennusta loistavaa tulevaisuutta:
”Aika suosii nopeampaa, kireämpää ja lyhytjännitteisempää menoa, jota jokseenkin hervoton populismi ryhdittää. Anun kaltaisten poliitikkojen aika on menossa ohi.”
Siispä työnhakuun
Harvalle päätointaan vaille jäävälle tarjoutuu niin kauaskantoista julkista hakemuksen kuulutusta kuin nyt Vehviläiselle. Osana kirjan julkistamispuheenvuoroaan hän luetteli lähtökohtiaan ja etujaan kuin työpaikkahaastatteluun hyvin valmistautunut. Nelinkertaisella ministerillä ja eduskunnan sovussa jättäneelle puhemiehelle voi olettaa potentiaalia kysyntää. Kirja ei siis ole vaalimainos, vaan hakemus.
Vehviläinen kertoi saaneensa laaja-alaista yhteiskunnallista kokemusta ja omaavansa hyvät verkostoyhteydet. Totta. Ja olipa kyse omassa maakunnassa mahdollisesti aukeavista tehtävistä, myös maan metropolit voisivat tulla kysymykseen. Hän on tottunut pendelöitsijä, ja varsinkin, kun on päässyt jo etääntymään ikävistä menneisyyden murheista, kotiseinän lukuisat ikonit kertovat, että on löytänyt myös sielunrauhan.
Anna-Liisa Hämäläinen: Rouva puhemies. Anu Vehviläisen elämä ja ura. Docendo 2022.