Keskustalaisten mummorallipuheet särähtävät ikävästi korvaan. Ikäihmisemme ansaitsevat parempaa. Ei kukaan seniori halua kuulla olevansa mummoralli tai osa sitä. Vanhustenhoidon haasteissa ja niiden korjaamisessa on kyse ihan muusta kuin keskustalaisten vaalikiihdyttelystä mummorallissa.
Vuoden 2022 aluevaaliohjelmassaan keskusta paalutti, että jokaisessa kunnassa tulee sijaita vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Kokoomus ei tuollaisia luvannut. Keskusta jätti kertomatta, ettei pelkillä seinillä ketään hoideta. Nyt terveyskeskuksia lakkautetaan ympäri Suomen.
Rehellisyys ei olisi pahitteeksi. Keskusta syyttää hallitusta vanhuspalvelujen romuttamisesta ja keskittämisestä. Silkkaa vaalipuhetta! Päätökset keskittämisestä tekivät hyvinvointialueet, ei hallitus. Keskusta on itse suurin puolue yhdeksällä hyvinvointialueella. Tilanne kalliine vuokralääkäreineen ja sote-himmeleineen on ollut juuri niin surkea kuin edellinen hallitus sen kyhäsi – ilman riittävää rahoitusta ja ilman riittävää henkilökuntaa. Petteri Orpon (kok.) hallitus korjaa nyt kovaa vauhtia sitä, mikä edellinen hallitus jätti tekemättä.
Vanhuspalvelut eivät kriisiytyneet tämän hallituksen aikana. Toimittajana työskennellessäni vanhustenhoidon retuperä, kansallinen häpeä, pysyi kestoaiheenani peräti parinkymmen vuoden ajan. Kovin tuntuu nyt unohtuneen keskustalta kolmen vuoden takainen ambulanssiruljanssi, jolloin vanhuksia ajelutettiin kodin ja päivystyksen välillä, kun hoito- ja osastopaikkoja ei ollut.
Minä en unohda. Isäni oli yksi noista vanhuksista. Muistan lopun ikäni sen taistelun, kun yritimme saada hoitopaikkaa syöpä- ja muistisairaalle isällemme, joka olisi tarvinnut ympärivuorokautista apua.
Menneessä ei voi jumittaa. Hallitus paneutuu yhdessä hyvinvointialueiden kanssa kehittämään palveluja ja uudistamaan toimintamalleja. Tulostakin on tullut. Ja vaikka liian moni vanhus odottaa hoitopaikkaa, tilanne ei ole niin katastrofaalinen kuin oppositio pelottelee. Monilla alueilla on saatu säästöpaineista huolimatta positiivista muutosta aikaan. Peräti kuusitoista hyvinvointialuetta on onnistunut lyhentämään jonojaan.
Eikä tässä kaikki. Esimerkiksi Etelä-Savossa, Suomen ikääntyneimmässä maakunnassa, on paljon vanhuksia, mutta ei juurikaan hoivajonoja. Pappilanrannan palvelukodissa on rohkeasti uudistettu vanhusten hoito: eri hoivamuodot ovat hyvin lähellä toisiaan ja hoivaa saa juuri sen, minkä tarvitsee.
Etelä-Savon hyvinvointialue tuottaa palveluja itse ja ostaa niitä yksityisiltä. Aivan oikein. Alueiden ensisijainen tehtävä on järjestää palvelut, ei tuottaa kaikkia itse! Siellä omalääkäri on kaikilla ikäihmisten palveluiden piirissä olevilla 12 000 asukkaalla.
Nyt myös hallitus työstää omalääkärimallia, joka parantaa tutkitusti hoidon jatkuvuutta ja vähentää päivystyskäyntejä ja ambulanssikyytejä. Hallituksella on valmistelussa myös kokeilu, jossa jokainen 65-vuotias ja sitä iäkkäämpi pääsee yksityiselle yleislääkärille julkisen eli 28 euron hinnalla. Ikävää, että oppositio vastustaa tätäkin.
Teknologian hyödyntäminen tulee olemaan vanhustenhoidossa osa ratkaisua. Enkä nyt puhu hoitajien korvaamisesta roboteilla, vaan siitä, että hoitohenkilökunnalle jää enemmän aikaa kohdata potilas. Nykyisin yksistään potilastietojen kirjaaminen nielee huomattavan osan hoiva-ammattilaisten työstä. Hyödyntämällä tekoälyä, liikkuvia yksiköitä ja etäpalveluja hoidon laatu ja tehokkuus paranevat.
Suomessa velaksi eläminen ei ole enää vaihtoehto. Siksi hallitus on ryhtynyt toimiin ja ajaa toimintatapojen uudistamista ja myös sitä, että sairauksia ennaltaehkäistään. Väestön ikääntyminen, työikäisten väheneminen ja kasvava tarve hoivapalveluille koettelevat Suomea seuraavien vuosikymmenien ajan. Yli 85-vuotiaiden määrä tulee lähes kaksinkertaistumaan tulevan kymmenen vuoden aikana ja jatkaa vielä senkin jälkeen kasvuaan.
Ydinkysymys on se, millä rahalla ja millä henkilöstöllä kasvavaan palvelutarpeeseen vastataan. Mitä vastuullisen aluepäättäjän tulee tehdä oikea-aikaisten ja laadukkaiden palveluiden turvaamiseksi?
Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde on laskenut, että jos ympärivuorokautisen palveluasumisen piirissä olisi noin kahdeksan prosenttia yli 75-vuotiaista, olisi joka vuosi lisättävä lähes kaksisataa hoitopaikkaa, palkattava yli 110 uutta työntekijää ja perustettava yli kuusi uutta yksikköä ja käytettävä lisää rahaa yli 12 miljoonaa euroa. Kymmenessä vuodessa määrät olisivat kymmenkertaiset.
Palvelurakenteita on siis kevennettävä, mutta ei heikennettävä. Näin vastataan paremmin ikäihmisten muuttuviin tarpeisiin ja käytössä oleviin resursseihin. Keinoja on monia: neuvontapalvelut, ikäneuvolat, yhteisöllinen asuminen, etä- ja omalääkärit, turvarannekkeet ja esimerkiksi kotiin asennettavat sensorit.
Hallitus tukee alueilla tehtävää työtä turvaamalla rahoituksen kasvun, ratkomalla henkilöstöpulaa ja purkamalla esteitä järkevälle tekemiselle. Myös omaishoitajien tärkeää työtä tulee tukea. Ikäihmisten toimintakykyä, kotona pärjäämistä ja omaishoitajien jaksamista tuetaan 27 miljoonalla eurolla vuosina 2024-2027.
Ikäihmiset ovat huolehtineet meistä. Nyt meidän tulee huolehtia heistä! Hyvä vanhuus tarkoittaa sitä, että jokainen seniorimme saa elää oman näköistään elämää ja kokee olevansa arvokas. On saatava tukea ja hoivaa silloin, kun sitä tarvitsee.
