Naton perustamissopimuksen 3. artikla velvoittaa kaikki jäsenvaltiot ylläpitämään ja kehittämään kansallista kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan.
Tämä kyky on Yhdysvaltain Eurooppaan sijoitettujen maajoukkojen entisen komentajan, kenraaliluutnantti Ben Hodgesin mukaan vakavasti heikentynyt.
– Tuossa 3. artiklan kohdassa on liittokunnan koko strateginen logiikka tiivistettynä yhteen lauseeseen, Hodges ja Ukrainan asevoimien komentajan entinen neuvonantaja Dan Rice toteavat Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Uskottava puolustuskyky on kollektiivisen turvallisuuden avaintekijä. Suhtautuminen Ukrainan puolustustaistelussa keskeisen tärkeiksi osoittautuneisiin rypäleammuksiin ja jalkaväkimiinoihin paljastaa kuitenkin heidän mielestään sen, kuinka kauas moni Nato-maa on tästä perusasiasta ajautunut.
Rypäleammukset ovat heidän mukaansa näytelleet olennaista roolia Venäjän etenemisen pysäyttämisessä, Ukrainan vastahyökkäys puolestaan tyrehtyi tiheisiin miinakenttiin. Tämä kertoo siitä, että armeijat, jotka pystyvät kyllästämään taistelukentän nopealla, aluevaikutteisella tulella ja kestävillä esteillä, selviytyvät, kun taas ne, jotka eivät siihen kykene, ovat isoissa vaikeuksissa.
Heidän johtopäätöksensä on se, että Euroopassa aika on pitkälti ajanut sinänsä hyvää tarkoittavien, vuoden 1997 jalkaväkimiinojen kieltosopimuksen ja vuoden 2008 rypäleammuskiellon ohi.
– Molempien taustalla oli humanitaarisia kampanjoita, ja Länsi-Euroopan maat kannattivat ja ajoivat niitä, kun maanosaan ei kohdistunut uskottavaa uhkaa. Molemmat sopimukset tehtiin eurooppalaisten asevoimien vakavista epäilyistä huolimatta, he sanovat.
Venäjä ei liittynyt kumpaankaan sopimukseen, kuten eivät myöskään Kiina, Syyria ja Iran. Tästä seuraava epätasapaino on Hodgesin ja Ricen mukaan tuhoisa.
– Samaan aikaan kuin Venäjä asettaa kolminkertaisia miinakenttiä ja ampuu miljoonia kuorma-ammuksia, moni Nato-maa on tuhonnut varastot, joita niiden itäisemmät naapurit nyt kipeästi tarvitsisivat, he muistuttavat.
– Jotkut väittävät, että tarkkuusohjukset tai droonit voisivat korvata kielletyt järjestelmät, mutta taistelukenttä sanoo muuta. Mikään muu ei tarjoa edellytyksiä sellaiseen laaja-alaiseen kyllästämiseen, joka antaa jalkaväelle aikaa siirtyä uudelleen asemiin, pakottaa panssarikolonnat ennakoitaville urille tai estää maahanlaskut, he toteavat.
– Maamiinoja ja rypäleammuksia luonnehditaan usein ”perinneaseiksi”, mutta vastuullisesti käytettyinä ne ovat nykyaikaisen puolustushaarojen yhteisoperaatioihin perustuvan puolustuksen eturintamassa, he tähdentävät.
Jos Eurooppa on aidosti sitoutunut pysäyttämään Venäjän imperialistisen hankkeen, rypäleammukset ja nykyaikaiset miinat on heidän mukaansa syytä palauttaa pikaisesti ja laaja-alaisesti käyttöön, kuten Suomi, Puola ja Baltian maat ovat jo kertoneetkin tekevänsä.
