Eduskunnan ympäristövaliokunta on perehtynyt tällä viikolla Venäjän varjolaivaston aiheuttamiin riskeihin Itämerelle.
– Pakotteiden myötä Venäjä on siirtänyt öljynkuljetuksensa varjolaivastolle, joka on varsin huonokuntoista ja niiden työntekijöiden osaaminenkaan ei ole hyvällä tasolla. Riski ympäristövahingoista on koko ajan lisääntynyt, ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Krista Mikkonen (vihr.) kertoi eduskunnassa.
Hän sanoi, että valiokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella tilanne on viranomaisten hallinnassa ja lainsäädäntö on pääosin kunnossa.
– Merialueilla on kuitenkin edelleen syytä olla valppaana ja varautua, Mikkonen sanoi ja painotti tärkeyttä varmistaa se, että vahinkojen torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn ohjataan riittävästi resursseja.
Kansanedustaja Pauli Aalto-Setälän (kok.) mukaan Itämerellä tarvitaan neljän tason torjuntaa.
Ensimmäinen hänen mukaansa on, että varjolaivaston alukset eivät pääse lainkaan Suomenlahdelle. Toinen taso on se, että viranomaiset pystyvät puuttumaan alusten kulkuun jo ennen vahinkojen tapahtumista.
Kolmas taso on se, että mahdollisessa onnettomuudessa öljy puomitetaan merelle, jolloin se ei ajaudu rannikolle ja saarten ympärille.
Neljäs taso Pauli Aalto-Setälän mukaan on se pahin uhkakuva.
– Se kaikkein vahingollisin ja murheellisin vaihe on se, kun koko meidän Itämeri vahingoittuu vuosisadaksi, kun tankkeri vuotaa rannikkoon, hän toteaa.
– Näihin kaikkiin neljään vaiheeseen pitää pystyä vaikuttamaan, hän lisää.
Kansanedustaja Mai Kivelä (vas.) sanoi, että varjolaivastossa on kyse paitsi merkittävästä ympäristöriskistä, myös Venäjän hyökkäyssodan rahoittamisesta.
Tavoitteen pitäisi olla se, että lopetamme venäläisen fossiilienergian tuonnin ja puutumme tiukemmin varjolaivaston olemassaoloon ylipäätään. Tarvitsemme edelleen tiukempia pakotteita ja niiden laajentamista, hän viittasi esimerkiksi jalostamoihin.
Pauli Aalto-Setälä oli Mai Kivelän kanssa samaa mieltä varjolaivaston toimintaan puuttumisesta.
– Varjolaivat toimivat niin, että niitä lisätään pakotelistalle koko ajan, mutta edelleenkin vain murto-osa kaikista varjolaivoista ovat sinne asti päässeet. Niitä on vaikea seurata, ne vaihtavat sekä lippua että nimeä tarvittaessa viikoittain, hän totesi.
