Julkisilla kirjastoilla on lakisääteinen tehtävä: niiden on tarjottava kansalaisille yhdenvertainen pääsy kirjaston aineistoihin sekä ylläpidettävä monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa. Tämä tehtävä ei nykyisin rajoitu ainoastaan painettuun aineistoon vaan kattaa myös e- ja äänikirjat.
Kansallisen e-kirjastohankkeen tavoitteena on kirjallisuuden tuominen kaikkien suomalaisten ulottuville. Sen kautta jokaisen olisi mahdollista lukea e-kirjoja tai kuunnella äänikirjoja verkossa. Näin e- ja äänikirjat olisivat myös niiden saatavilla, joilla ei ole varaa maksulliseen e-kirjaan tai kaupallisen äänikirjasovelluksen kuukausimaksuun.
E-kirjasto hankkii aineistonsa ostamalla digitaalisiin kirjoihin käyttöoikeuksia kustantajilta. Käyttöoikeus kattaa yleensä vuoden mittaisen käyttöoikeuden yhdelle henkilölle yhteen e-kirjaan. Jos kirjasto ostaa kustantajalta useampia käyttöoikeuksia, useat henkilöt voivat käyttää e-kirjaa samaan aikaan.
Nykylainsäädäntö sallii kustantajien rajoittaa e-kirjojen käyttöoikeuksien myymistä kirjastoille, toisin kuin paperisten kirjojen kohdalla. Jos kustantaja ei halua myydä kirjastolle käyttöoikeutta suosittuun uutuuskirjaan, kirjasto ei voi tarjota tätä kirjaa e-aineistona. E-kirjan käyttöoikeuden ostaminen voi jäädä myös, jos kustantaja hinnoittelee kirjan kirjaston näkökulmasta kohtuuttoman kalliiksi.
Kirjojen kustantaminen on liiketoimintaa, ja kustantajien täytyy ymmärrettävästi tehdä voittoa. Vapaasti e-kirjaston kautta saatavilla oleva aineisto vaikuttaa ymmärrettävästi siihen, miten moni on itse valmis ostamaan e-kirjan tai muun aineiston kustantajalta. Siksi kustantaja voi haluta rajoittaa sitä, mitä teoksia päätyy kirjaston kautta e- tai äänikirjoina saataville kaikille suomalaisille.
Näin päädymme ongelmalliseen tilanteeseen: valtakunnallisen e-kirjaston tasa-arvoa edistävä tavoite ei toteudu, jos e-kirjaston kokoelma jää suppeaksi ja puutteelliseksi. Jos kustantajat rajoittavat e- ja äänikirjojen myyntiä kirjastoille, kirjastojen valikoima kapenee ja kansalaisten yhdenvertainen pääsy e-aineistoihin vaarantuu.
Aiemmin e- ja äänikirjojen kirjastokäyttö vähensi kirjailijoiden ja kääntäjien tuloja, sillä e-aineistoista ei maksettu tekijöille lainauskorvauksia. Tämä ongelma on kuitenkin nyt eduskunnassa tunnistettu: lakimuutos toteutuu tämän vuoden aikana.
On oikein, että kirjailijat saavat korvausta myös e-kirjaston kautta lainatuista teoksista ja että tekijänkorvaus on riittävä. Eduskunnan on pidettävä huolta siitä, että e-lainakorvaus ulotetaan kaikkiin e-kirjoja lainaaviin kirjastoihin ja että se on kirjailijoiden toimeentulon kannalta riittävän korkea. E-lainakorvauksen ansiosta kansallinen e-kirjasto on myös kirjailijoiden kannalta erittäin hyvä hanke.
Kirjastojen rooli on sivistyksen tasa-arvon kannalta merkittävä. Kirja-alan toimijoiden onkin tärkeää ratkaista yhdessä pikaisesti se, miten e-kirjastokokoelman monipuolisuus ja kattavuus jatkossa turvataan.