Britannia on ollut maailman valokeilassa, kun Charles kruunattiin kuninkaaksi koko maailman katseiden edessä. Brittiläinen monarkia, siihen kuuluvat perinteet ja brittiläinen kulttuuri on kaikkialla maailmassa tunnettua. Britannia oli 1800-luvulla maailman valta ja sen vaikutus tuntuu kansainyhteisön kautta edelleen laajasti ympäri maailmaa.
Tavallisella britillä ei kuitenkaan ole juhlapäivä. Britannian talous on ajautunut suuriin vaikeuksiin ja inflaatio on länsimaiden korkeimmissa luvuissa yli 10 prosentissa. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet peräti 18,2 prosenttia. Monista muista maista poiketen Britannia ei ole maataloustuotannossa omavarainen, vaan pitkälti maailman kaupan varassa. Kotimainen maatalous tuottaa vain 60 prosenttia elintarvikkeista.
Britannian taloutta ovat toki rasittaneet korona ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, kuten kaikkia länsimaisia talouksia. Energian hinnat ovat nousseet myös Britanniassa, vaikka se onkin merkittävä energian tuottajamaa. Osa inflaatiosta on siis kriisien ja ulkoisten tekijöiden aiheuttamia.
Brittien ongelmat ovat kuitenkin selvästi suurempia kuin EU-alueella keskimäärin. Syynä on Brexitissä tehty oma maali. Britannian irtaantuminen sisämarkkinoilta ja kaupan vaikeutuminen tärkeimmän kauppakumppanin kanssa on kiistatta johtanut elintason laskuun. Itä-Euroopan kansalaisten maastalähtö on puolestaan johtanut valtavaan työvoimapulaan, mikä on kiihdyttänyt palkkainflaatiota ja jopa aiheuttanut joidenkin tuotteiden saatavuusongelmia.
Populismin karu arki alkaa nyt näkyä. Brexitin kannattajien lupaukset paremmista terveyspalveluista eivät ole toteutuneet, sikäli kun niihin asioita seuraavat koskaan uskoivatkaan. Osa briteistä vakuutti Brexitin aikaan, että Brysselin byrokratiasta eroon pääseminen on niin iso asia, että siitä voi vähän maksaakin.
Laskun maksun aika on nyt, mutta kansa ei ole valintansa seurauksiin tyytyväinen. Iso-Britanniassa oli juuri paikallisvaalit, jossa Brexitin läpi ajaneet konservatiivit kärsivät murskatappion. Valtuutetun paikoista lähti kolmannes ja tulos oli huonoin 26 vuoteen. Kansa sai sitä mitä tilasi, mutta tulos ei miellyttänytkään.
Brexitin opetus on se, että kun populismille antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Brexitissä juhlavaiheesta siirryttiin nopeasti krapulaan. Demokratiassa valta kuuluu kansalle ja kansan enemmistön näkemystä pitää kunnioittaa. Samalla se myös tarkoittaa, että kansa maksaa laskun tekemistään valinnoista. Moni Brexitiä tukenut äänesti samalla ongelmia myös itselleen. Tämä on hyvä varoittava esimerkki muille maille.
