Toisen kautensa Yhdysvaltain presidenttinä aloittaneen Donald Trumpin lausunnot Grönlannin asemasta osana Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välistä geopoliittista kamppailua arktisen alueen vaikutusvallasta ovat herättäneet runsaasti kansainvälistä huomiota. Trumpin kannattaisi amerikkalaistutkija, tohtori Agnia Grigasin mukaan nostaa esiin myös kysymys Venäjälle kuuluvan Kaliningradin alueen tulevaisuudesta.
Puolan ja Liettuan välissä Itämeren rannikolla sijaitsevaa Kaliningradia (entinen Königsberg) Atlantic Council -ajatushautomossa työskentelevä Grigas luonnehtii artikkelissaan läpeensä militarisoiduksi eksklaaviksi, jonne on sijoitettu venäläisiä maajoukkoja, laivastoa ja tiettävästi myös taktisia ydinaseita.
Hän muistuttaa Königsbergin olleen lähes 700 vuoden ajan saksalainen, kunnes liittoutuneet vuoden 1945 Potsdamin konferenssissa hyväksyivät sen liittämisen Neuvostoliittoon. Myös Liettualla on syvät etniset ja kulttuuriset siteet alueeseen satojen vuosien ajalta. Mikään naapurimaista ei ole esittänyt siihen kohdistuvia vakavia aluevaatimuksia, vaikka Venäjän vahvan sotilaallisen läsnäolon luoma turvallisuusuhka on niiden näkökulmasta ilmeinen.
– Alueella on alle miljoona asukasta, joista suurin osa on venäjänkielisiä, ja sen talous on alikehittynyt ja eristyksissä. Näin ollen paras ratkaisu alueelle olisi joko itsenäinen tai autonominen, demilitarisoitu asema, Grigas sanoo.
– Demilitarisoitu Kaliningrad ei ole niin epätodennäköinen kuin miltä se näyttää. Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Moskova siirsi osan S-400-ohjusjärjestelmistään Kaliningradista. Ukrainan hyökättyä Kurskin alueelle osa Kaliningradiin sijoitetuista venäläisjoukoista siirrettiin Ukrainan rintamalinjoille, hän toteaa.
Tähän tilaisuuteen Trumpin hallinnon kannattaisi hänen mielestään nyt yhdessä EU:n ja Naton kanssa tarttua.
– Itsenäinen Kaliningrad – kenties historiallisen Königsberg-nimensä palauttaneena – voisi luoda uusia taloudellisia yhteyksiä Eurooppaan ja hakea investointeja EU:sta. Tämä on ollut pitkäaikainen, mutta toteutumaton tavoite 2000-luvulta lähtien, jolloin EU edisti useita ohjelmia taloussuhteiden ja alueelle tehtävien investointien lisäämiseksi, hän huomauttaa.
Vaikka Kremlillä tuskin on haluja neuvotella alueen demilitarisoinnista – saati sen itsenäisyydestä – paljon riippuu kuitenkin Grigasin mukaan Venäjän voimasta, kun sota Ukrainaa vastaan aikanaan päättyy. Jos Venäjän sotilaallinen voima on siihen mennessä ehtynyt ja diplomaattinen eristys tiukentunut, Kremlin voi hänen mukaansa olla yhä vaikeampaa säilyttää kaikkia aiemmin vallattuja alueita.
– Tähän listaan kuuluvat Neuvostoliiton sotavoittoina hankkimat Kaliningrad ja Kuriilit, Ukrainan Krim ja Donbas, Georgian Etelä-Ossetia ja Abhaasia sekä Moldovan Transnistria. Kaikki nämä alueet ja niiden tulevaisuus ovat aiheita, joista Trumpin hallinto, Nato ja EU voisivat neuvotella, hän toteaa.
– Trumpin ponnisteluissa Ukrainan sodan lopettamiseksi olisi otettava huomioon myös sodan jälkeinen Euroopan turvallisuus. Tähän pitäisi sisällyttää myös sen uhan poistaminen, jonka Venäjän hallitsema Kaliningrad maanosalle aiheuttaa. Ratkaisu, joka johtaisi Kaliningradin demilitarisointiin ja mahdollisesti jopa autonomiaan tai itsenäisyyteen, edistäisi merkittävästi Euroopan pitkän aikavälin turvallisuuden varmistamista, Grigas tiivistää.
