Tänä keväänä Hyvinvointiala HALI ry:n TES-aloilla on neuvoteltu ahkerasti. Sosiaalialan järjestöjen ja työterveyslaitoksen neuvottelut tulivat viime viikolla päätökseen, kun molempien yleisen linjan mukaiset neuvottelutulokset hyväksyttiin hallinnoissa. Yksityisen sosiaalipalvelualan neuvottelut jatkuvat. Terveyspalvelualalla päästiin viime keväänä kaksivuotiseen ratkaisuun, joten keskusteluja käydään lähinnä kirjausten sisällöistä.

Kun neuvotellaan palkkakirjauksista, neuvotellaan ainoastaan työehtosopimuksen palkankorotuksista ja palkkataulukoista, eli työehtosopimuksen tekstit ovat kiinni. Mikäli palkka-asioissa ei päästä sopuun neuvotteluosapuolten välillä, ay-puoli voi irtisanoa työehtosopimuksen, ja silloin neuvotellaan koko TES:stä.

Vaikka tavoiteltavat asiat voivat erota vahvasti työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä, on kaikilla varmasti alallamme sama taustavaikutin: me haluamme, että jokaisella on oikeus hyvään hoitoon, hoivaan sekä muihin sote-palveluihin. Keinoja saavuttaa tämä on monia, ja tähän lopputulokseen pääsemiseksi joudumme ottamaan kaikki keinot käyttöön, sillä ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua nykyiselle tilanteelle.

Ay-puoli korostaa usein sitä, kuinka hoitajien palkkoja tulisi nostaa, jotta saataisiin sote-alan huutava työvoimapula ratkottua. Palkkoja toki nostetaankin. Palkkaus on kuitenkin vain osa totuutta, mutta ei ratkaisuna riittävä, sillä meillä ei ole riittävästi ihmisiä. Mikäli jatkamme muuttamatta asioita, tarvitsemme vuoteen 2035 mennessä jopa 200 000 uutta sote-alojen osaajaa. Sitä määrää ei tule mistään.

Me tarvitsemme työvoimapulan ratkaisuun sekä sote-alan toimivuuden takaamiseksi lukuisia eri keinoja. Esimerkiksi työperäinen maahanmuutto sekä panostukset niin koulutukseen kuin teknologiaankin ovat avainasemassa työvoimapulan ratkaisemisessa. Myös hoivan henkilöstörakennetta tulisi monipuolistaa. HALI katsoo esimerkiksi viime viikolla julkaistun THL:n raportin alleviivaavan sitä, kuinka vanhuspalveluiden henkilöstörakennetta tulisi kehittää moniammatillisempaan suuntaan, jotta 0,7 mitoitukseen päästäisiin yhä useammassa yksikössä.

Suomen väestön ikääntyessä ei jää muuta mahdollisuutta, kuin uudistaa ajattelutapaamme. On tärkeää kuunnella, mitä vastapuolella on sanottavana – tällä tavalla voimme löytää yhteisiä tavoitteita ja ratkaisuja. Toimiva työmarkkinajärjestelmä ja ratkaisujen löytäminen haastavaan tilanteeseen vaatii jokaiselta työtä. Vaikka erimielisyyksiä on, meidän pitää keskittyä olennaisimpaan, eli keinoihin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi.

Olemme vastuullisessa ja vaikeassa asemassa, kun samalla tulee taata niin yhteiskunnalle, työnantajille kuin työntekijöille tasapainoa eri näkökulmista. On huomioitava oikeudenmukainen palkkaus, tilanteen ja talouden realiteetit ja samalla palvelujen laatu ja saatavuus. Koska olemme uudenlaisessa tilanteessa, yhteinen neuvottelujärjestelmämme on haasteiden edessä. Nähtäväksi jää, pystymmekö rakentamaan vastauksia, joita toimialamme tarvitsee.