Koronavuodet, hyvinvointialueet, nato, energiakriisi ja sotauutisointi tuntuvat vieneen tilan monilta vähemmän akuuteilta yhteiskunnallisilta kysymyksiltä.
Toivottavasti ensi kevään lähestyvät vaalit varmistavat sen, että myös arkisemmista asioista käytävälle poliittiselle keskustelulle tulisi jälleen tilaa.
Yksi teema, jonka toivon nousevan keskusteluun on normien purku ja sääntelyn joustavoittaminen.
Olemme tilanteessa, jossa elinvoimaisuus on väestön vähenemisen ja ikääntymisen myötä entistä haastavampi asia yhä useammalle paikkakunnalle Suomessa. Samaan aikaan talouden näkymät, työvoimapula ja energia- sekä ilmastokriisit osaltaan patistavat meitä löytämään ratkaisuja, jotta pärjäämme paitsi palvelutuotannossa, myös kilpailukyvyssä.
Miten saamme maahan lisää ulkomaista työvoimaa? Miten pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa? Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on vuonna 2030 jo sata kuntaa, joissa uusia ekaluokkalaisia on alle 20. Miten pystymme pitämään huolta siitä, että resurssit kohdentuvat järkevästi ja saamme aikaan kasvua? Olisiko aika luopua kuntien ja kaupunkien tasapäistämisestä? Voivatko haasteet muuttua mahdollisuuksiksi, jos normeja höllennetään?
Pienen maan mahdollisuudet piilevät kyvyssämme olla ketteriä ja joustavia. Edellisellä hallituskaudella toteutettiin useampia näkyviä norminpurkuja – muun muassa vapautettiin kauppojen aukioloajat ja toteutettiin alkoholilain uudistus. Nyt jälkikäteen voidaan nähdä, että muutokset ovat vastanneet tarkoitustaan ja vaikutukset ovat olleet pelättyä paljon positiivisempia.
Kaksi kolmesta haluaisi viinit ruokakauppoihin
Kyse on myös henkisestä muutoksesta. Vaikka yksi yksittäinen uudistus voi tuntua nolottavan pieneltä isossa kuvassa, on jo sillä, että jokin asia konkreettisesti etenee kansalaisten haluamaan suuntaan, iso voimaannuttava ”me pystytään, me osataan” vaikutus.
Esimerkiksi alkoholilain uudistuksessa, vuonna 2018 aika ei ollut vielä kypsä sille, että miedot viinit olisi saatu ruokakauppoihin. Vielä vuonna 2020 THL:n kyselyssä kansa on jakaantunut tässä asiassa tasan puoliksi. Nyt asenteet ovat kuitenkin muuttuneet ja tämän vuoden aikana tehdyissä Taloustutkimuksen selvityksissä jopa 65 prosenttia pitäisi mietojen viinien myynnin sallimista ruokakaupoissa hyvänä asiana.
Kesän aikana on tullut kierrettyä eri puolilla Suomea ja on ollut ilahduttava huomata, että joillekin mökkipaikkakunnille on ilmestynyt kyläkaupan yhteyteen Alkon noutopiste, matkahuolto ja jopa apteekin palvelupiste. Valitettavasti nämä palvelut eivät kuitenkaan ole kaikkien kyläkauppojen turvana.
Yhä suurempi osa Suomen kylistä on väestön vähetessä riskissä menettää sen viimeisenkin palvelun – toimivan kyläkaupan. Jos vaan rohkeus tulevalla hallituksella riittää, kannattaisi katsoa myös se kortti, auttaisiko esimerkiksi viinien ja apteekkituotteiden vapauttaminen turvaamaan tällaisten alueiden tulevaisuutta nykytilannetta paremmin.
