Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, 80, kaatui viime viikolla Yhdysvaltain ilmavoimien akatemian päätösseminaarissa Coloradossa. Tilaisuuden päätteeksi Biden lähti poistumaan lavalta, mutta kompastui hiekkasäkkiin ja lensi maahan. Hänellä oli vaikeuksia päästä takaisin jaloilleen, mutta kaksi salaisen palvelun virkamiestä auttoivat presidentin ylös.
Jokainen kompastelee joskus, mutta ikävä kyllä tämä ei ollut yksittäinen kömmähdys, vaan jatkumoa koko hänen virkakautensa ajan jatkuneelle takeltelulle, kompastelulle ja sekaville puheille.
Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni, viime aikoina Biden on muun muassa huhuillut kuolleen kongressiedustajan perään kampanjatilaisuudessa, kaatunut pyörällä, väittänyt tavanneensa keksijän, joka kuoli ennen hänen syntymäänsä ja kompuroinut useaan otteeseen virkakoneensa portaissa sekä puhetilaisuuksissa.
Maan historian vanhimman presidentin edesottamukset ovat saaneet valtaosan osan äänestäjistä pohtimaan, onko 80-vuotiaasta Bidenista toiselle virkakaudelle. Tuoreessa NBC:n mielipidemittauksessa 80 prosenttia vastaajista ei halunnut Bidenin pyrkivän jatkokaudelle. Enemmistö demokraateistakin suhtautuu ehdokkuuteen kielteisesti ja on huolissaan presidentin iästä.
Bidenin tavoitteleman toisen virkakauden lopussa hän olisi 86-vuotias. Kuusi vuotta lisää Yhdysvaltojen johdossa on pitkä aika kenelle tahansa, mutta varsinkin Bidenille, jonka fyysisen ja henkisen toimintakunnon alamäki on kaikkien nähtävillä.
Asialla on kaksi ulottuvuutta. On pelottavaa, kun 80-vuotias mies kaatuu. Toistuvat kaatumiset ovat yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen, sillä etenkin iäkkäille kaatumisista aiheutuu usein sairaalahoitoa vaativia vammoja. Se on surullista, mutta koska kyseessä on Yhdysvaltain presidentti, on asiaa käsiteltävä myös politiikan näkökulmasta.
Bidenin kunto on suuri ongelma demokraattipuolueelle. Yhdysvaltain 38. presidentin Gerald Fordin kiusallinen kaatuminen lentokoneen portaissa heikensi silloisen presidentin imagoa ja sen arvellaan olleen merkittävä syy hänen tiukkaan tappioonsa Jimmy Carterille vuoden 1976 presidentinvaaleissa.
Tuoreempana esimerkkinä Hillary Clintonin kannatus otti kolauksen, kun hän pyörtyi vaalikampanjan loppumetreillä vuonna 2016.
Vakava kaatuminen tai muu tapaturma vuoden 2024 presidentinvaalien alla voisi siis johtaa republikaanien voittoon, koska presidentiltä odotetaan vaativan tehtävän edellyttämää fyysistä ja henkistä kuntoisuutta. Bidenin ehdokkuus on siis puolueelle valtava riski.
Toinen kiinnostava seikka Coloradossa tapahtuneen kaatumiseen liittyen on siitä käyty julkinen keskustelu. Se on nimittäin paljastanut melkoisen kaksoisstandardin nykyisen ja edellisen presidentin terveydentilaa koskevan uutisoinnin välillä.
Kun New York Times uutisoi Bidenin kaatumisesta, ingressiin nostettiin Valkoisen talon virkamiehen huolia toppuutteleva kommentti, jossa kerrottiin Bidenin olevan hyvässä kunnossa. Esimerkiksi mainintaa valtaosan äänestäjistä kokemasta huolesta presidentin terveydentilaa kohtaan ei artikkelista löytynyt.
Kun Donald Trump laskeutui vuonna 2020 hitaasti alas ramppia pitkin West Pointin sotilasakatemiassa New York Times nosti uutisotsikkoon asian “herättäneen kysymyksiä presidentin terveydentilasta”. Tämä siitä huolimatta, että Trump ei kompuroinut saati kaatunut, vaan käveli tavanomaista hitaammin kaiteettomalla rampilla.
Tämä ei ole puolustuspuhe Trumpille eikä syytös Bidenille, vaan ikävä huomio siitä, kuinka puoluekanta näyttää ikävällä tavalla vaikuttavan presidenttien terveydentilan arviointiin ja siitä uutisointiin.
Virallisesti demokraattien presidenttiehdokkaan valitsee puolueen vuonna 2024 pidettävä puoluekokous. Bidenille on ilmoittautunut tähän mennessä kaksi haastajaa, mutta istuvan presidentin asema on vahva, eikä luvassa ole vakiintuneen käytännön mukaan esimerkiksi esivaaliväittelyitä, joten Biden taputeltaneen jatkoon miltei varmasti.
Näyttääkin siltä, että vuoden 2024 presidentinvaaleissa toisensa kohtaa uudelleen vuoden 2020 epäsuosittu vastinpari. Se, onnistuuko Biden vakuuttamaan äänestäjät kyvykkyydestään ja kompuroimaan jatkokaudelle fyysisesti ja henkisesti raskaan kansallisen kampanjan jälkeen on vielä mysteeri, mutta sen varaan demokraatit laskevat toivonsa.
