Jos yhtään on seurannut Ruotsin yhteiskuntaa viimeisten vuosien aikana, niin ei ole voinut välttyä kuulemasta jengisodista, lapsisotilaista, räjähdyksistä ja ampumisista. Lapsista, jotka tappavat ikäisiään ja myös täysin sattumanvaraisista, viattomista uhreista. Nykyinen, oikeistolainen hallitus nousi valtaan pitkälti juuri luvattuaan tiukempaa kriminaalipolitiikkaa; pamppua ja kaltereita.
Sosiaalidemokraatit eivät sittemmin ole jääneet lehdelle soittelemaan vaan ovat tulleet perässä tiukentuneiden, joskaan ei yhtä tiukkojen ehdotusten kanssa. Kun hallitus ehdottaa, että 13-vuotiaat voidaan tuomita vankilaan, tyytyvät sosiaalidemokraatit vetämään rajan neljääntoista vuoteen. Astrid Lindgren kääntyy haudassaan, mutta eipä ole Ruotsi enää sama Melukylä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.
Viime vuonna yli viisikymmentä alle 15-vuotiasta lasta oli syytettynä murhasta tai murhan suunnittelusta. Emme siis puhu yksittäistapauksista, vaan lasten ja nuorten systemaattisesta hyväksikäytöstä jengien välisessä sodassa. Tämän äärimmäisen toksisen kierteen hallitus haluaa katkaista. Vaikka jokainen ymmärtää, että jotain radikaalia pitää tapahtua, on ehdotus herättänyt valtavasti vastarintaa. Lastenoikeusjärjestöt, tutkijat ja asianajajaliitto ovat tuominneet ehdotuksen jyrkästi.
Hallituksen onni lienee, ettei oikeusministeri Gunnar Strömmer ole mikään trumpilainen änkyrä vaan nallekarhumainen, leppoisa norrlantilainen. Mies, joka perusti Centrum för rättsvisan vuonna 2002. Se on voittoa tavoittelematon järjestö, joka edistää yksilön vapauksien ja oikeuksien suojaa tukemalla oikeudenkäyntejä, kouluttamalla nuoria juristeja ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuonna 2013 Strömmer valittiin vuoden ruotsalaiseksi johdonmukaisesta työstään yksilön oikeuksien puolustajana. Ehkä juuri siksi on niitäkin, jotka huudahtavat; et tu, Brute? Strömmerin jälleen kerran tiedottaessa kovemmista rikosoikeudellisista muutoksista.
Strömmer itse on sanonut, ettei kukaan ajatteleva ihminen tietenkään halua tuomita lapsia vankilaan, mutta muuttunut todellisuus on pakottanut äärimmäisen rajuihin keinoihin, koska vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole.
Kyse ei myöskään ole yleisestä rikosoikeudellisen vastuuikärajan laskusta, vaan niistä kaikkein raaimmista väärinteoista, kuten murhista ja räjäytyksistä, törkeistä raiskauksista ja aserikoksista. Tuomittujen lasten on määrä suorittaa rangaistustaan erityisillä, heitä varten rakennetuilla osastoilla. Hallitus tiedotti päätöksestä maanantaina ja viisivuotisen muutoksen on määrä astua voimaan ensimmäinen heinäkuuta.
Samaan aikaan panostetaan myös pehmeisiin ja ennaltaehkäiseviin toimiin, joista merkittävin on viime heinäkuussa voimaan astunut uusi sosiaalipalvelulaki. Kyseessä on suorastaan paradigman muutos ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Lakia ei oltu päivitetty vuosikymmeniin, joten jo oli aikakin! Lain tärkein tarkoitus on tehdä sosiaalipalveluista entistä ennaltaehkäisevämpiä, jotta apua tarvitsevat tavoitetaan aiemmin, ennen kuin ongelmat edes syntyvät tai ainakaan pahenevat.
Nyt vihdoin käydään keskusteluja, joita olisi pitänyt käydä jo kauan sitten. Kenen joukoissa seisot; rikoksen tekijän vai uhrin? Ketä me suojelemme ja keneltä? Edellinen, punavihreä hallitus korosti esimerkiksi joka käänteessä olevansa feministinen, mutta hyvin vähän jos mitään konkreettista tehtiin seksuaali-, kunnia- ja lähisuhdeväkivallan uhrien hyväksi. Pääministeri Ulf Kristersson on ajanut näitä kysymyksiä väsymättömästi paljon ennen kuin hänet tunnettiin ”Esson baareissa”. Sen todella huomaa koko hallituksen linjassa, sillä nyt tehdään eikä vain diskuteerata!
Kun yksi ongelma on reilassa, prakaa systeemi jostain muualta. Paljon on tehty, paljon on vielä tehtävää. Ja jälleen kerran Strömmer saa olla uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa kertomassa, mitä hallitus on asialle tehnyt tai tekemässä, ei huomenna vaan jo tänään. Puolustamassa ikäviä, mutta välttämättömiä päätöksiä. Hän tekee sen vakaasti ja rauhallisesti, valtiomiesmäisesti. Saattaapi olla hänessä meillä on Ruotsin tuleva pääministeri. Ei nyt eikä ehkä vielä sitten, mutta kun aika on, Strömmer on valmis. Mutta sitä ennen hän käy väsymätöntä, monirintamataistelua turvallisemman ja oikeudenmukaisemman Ruotsin puolesta.
