Italian puolustusmenot laahaavat selvästi jäljessä vähintään kahden prosentin bkt-tasosta, johon Naton kaikki jäsenvaltiot ovat yhteisesti sitoutuneet. Vuonna 2024 sen puolustusbudjetti ylsi vain noin 1,5 prosenttiin bkt:sta. Maalta puuttuu italialaistutkija Federico Borsarin mukaan myös selkeä näkemys siitä, miten se voi osallistua Euroopan puolustukseen ja ponnisteluihin Ukrainan sodan lopettamiseksi.
Pääministeri Giorgia Meloni on esiintynyt Ukrainan vahvana tukijana, mutta suurta osaa italialaisista Venäjän hyökkäyssota ei kyselyjen mukaan erityisemmin kiinnosta. Melonin poliittista liikkumatilaa rajoittaa lisäksi pyrkimys ylläpitää läheistä suhdetta Donald Trumpiin.
Italian parlamentti on valtuuttanut maan hallituksen jatkamaan aseapua Ukrainalle. On kuitenkin epäselvää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, koska luovutettaviksi soveltuvien puolustustarvikkeiden varastot ovat lähellä ehtymistä, Center for European Policy Analysis -ajatushautomossa työskentelevä Borsari toteaa artikkelissaan.
Keskusteluun Euroopan tulevasta turvallisuusarkkitehtuurista Italia on hänen mukaansa osallistunut jokseenkin pidättyväisesti. EU:n puolustusteollisuuden kehittämiseen Melonin hallitus suhtautuu myönteisesti – etenkin jos Italian omalle puolustusteollisuudelle osoitetaan lisää resursseja. EU:n komission ReArm Europe -aloitetta sotilasmenojen lisäämiseksi Rooma sen sijaan karsastaa sekä taloudellisista syistä että yleisen mielipiteen vuoksi.
– Monet italialaiset eivät pidä Venäjää todellisena uhkana, ja Kremlin narratiiveille on huomattavaa sympatiaa poliittisen kirjon molemmilla laidoilla. Maaliskuisessa kyselyssä yli kolmannes Matteo Salvinin Lega-puolueen kannattajista ilmoitti tukevansa Venäjää, ja enemmistö vastaajista kertoi, ettei tue kumpaakaan sodan osapuolta, Borsari sanoo.
Italiassa vaikuttaa hänen mukaansa myös syvään juurtunut pasifistinen perinne, joka pitää puolustusmenojen kasvattamista syynä jännitteiden ja konfliktien kärjistymiseen. Monet italialaiset vastustavat EU:n komission varustautumissuunnitelmaa ja pitävät Venäjään kohdistuvaa voimakasta retoriikkaa vaarallisen aggressiivisena.
Italialaiset poliitikot eivät ole Borsarin mukaan onnistuneet selittämään kansalaisille, miksi puolustuksella on merkitystä.
– Puolustus on edelleen tabuaihe, josta vain harvat italialaiset päättäjät uskaltavat keskustella avoimesti julkisuudessa, vaikka Venäjä on käynyt 11 vuotta hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan ja tehnyt toistuvia hybridi-iskuja Euroopan maita kohtaan – Italia mukaan lukien, hän toteaa.
– Euroopan turvallisuustilanteen heikentyessä Italian on valittava: se voi joko tehostaa puolustustaan valmistautuakseen myrskyisiin aikoihin tai jatkaa vitkuttelua. Jälkimmäinen tarkoittaisi vain ajautumista sivuraiteelle – ja lopulta katastrofiin, Borsari varoittaa.
