Lukeminen ei aiheuta jengiytymistä. Väite on mieletön, mutta se tuli mieleeni seuratessani hallituksen lukemiseen kohdistamia leikkauksia. Aivan kuin lukeminen olisi häiriötekijä, johon on pikaisesti puututtava!

Istuva hallitus iskee lukemiseen niin monin tavoin, että se vaikuttaa jo systemaattiselta.

Miksi hallitus haluaa vähentää lukemista ja heikentää kirjailijoiden mahdollisuutta tehdä työtään? Suomi on pieni kielialue ja suomalaista kirjallisuutta kirjoitetaan vain täällä. Eikö lukutaidon vahvistamisen pitänyt olla yhteinen kansallinen hanke?

Hallitus aikoo korottaa kirjojen arvonlisäveroa 10 prosentista 40 prosenttiin, mikä nostaa paperikirjojen hintaa ja vähentää niiden myyntiä. Kirjailijoiden tulot pienenevät ja mahdollisuudesta ostaa kirjoja tulee entistä enemmän hyvin toimeentulevien etuoikeus.

Samalla kirjailijoille ja kääntäjille tarkoitetut lainauskorvaukset ulotetaan äänikirjojen lukijoille, mikä on epäoikeudenmukaista tekijöitä kohtaan ja leikkaa heidän tulojaan entuudestaan.

Hallitus heikentää myös kirjastojen mahdollisuutta hankkia lainattavaa aineistoa kokoelmiinsa. Kirjastojen vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki ja selkokirjallisuuden tuki lakkautetaan. Molemmat toimenpiteet heikentävät kirjallisuuden saavutettavuutta olennaisesti.

Poistettavat tuet ovat  säästöinä pieniä mutta kohtalokkaita lukutaidolle, kirjojen saavutettavuudelle ja kirjastoille. Ne iskevät kotimaisten kirjailijoiden, kääntäjien ja pienkustantajien toimeentuloon eri suunnista tavalla, jota ei voi pitää loppuun asti harkittuna. Eihän meillä ole mitään syytä vähentää lukemista ja kotimaisen kirjallisuuden moninaisuutta!

Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen poistaminen tarkoittaa, että varsinkaan pienemmillä kirjastoilla ei ole enää varaa ostaa uusia selkokirjoja, runoutta, aforismeja, esseistiikkaa tai tilata pienlevikkisiä lehtiä. Välillisesti näiden tilausten loppuminen iskee korvaamatonta kulttuurityötä tekeviin pienkustantajiin ja kääntäjiin. Pieni levikki ei tarkoita, että kirjan tai lehden merkitys olisi pieni, vaan päinvastoin: juuri näillä teksteillä rakennetaan elinvoimaista kulttuuria, sivistyneen yhteiskunnan perustaa.

Esimerkiksi tuoreet filosofiakäännökset tuovat suomalaisten ulottuville käsitteitä, joilla nimetään ja ratkotaan ihmiskunnan suuria ajankohtaisia ongelmia. Emmekö halua osallistua tähän keskusteluun?

Rajut leikkaukset kirjallisuuteen ja lukemiseen eivät ole vain haitallista kulttuuripolitiikkaa vaan nakertavat demokratiaa ja sivistysyhteiskunnan kestävyyttä kautta linjan. Ilman riittävää lukutaitoa ihmisellä ei ole edellytyksiä ymmärtää tehtyjä päätöksiä, viranomaisten lomakkeita tai laissa säädettyjä perusoikeuksia.

Etenkin selkokielisen kirjallisuuden tuen leikkaamisella on vakavia seurauksia. Selkokielinen kirjallisuus on olennaista maahanmuuttajien kotoutumiselle ja elintärkeää ikääntyneille, heikosti lukeville aikuisille, vammaisille ja lukihäiriöstä kärsiville. Ellei ymmärrä viranomaisen tiedotteita ja kaavakkeita, voi jäädä kokonaan ilman yhteiskunnan perustuslaillisia palveluita ja tukia – esimerkiksi rokotteita ja terveyspalveluita, eläkettä ja kuntoutusta. Lukeminen on täysivaltaisen kansalaisuuden ehto. Se on eloonjäämistaito, niin kuin Aleksis Salusjärvi sanoo.

Siksi toivon, että ministerit Petteri Orpon (kok.) hallituksessa malttaisivat lukea saamansa asiantuntijalausunnot vielä kerran ja kysyä, onko vaikutusarvioinnit tehty kunnolla ja loppuun saakka. Iskut lukemiseen ja sivistykseen kun iskevät aina takaisin, tavalla jos toisellakin, ja koko kansakuntaan.