Lokakuun puolessa välissä ilmestyneessä The Marketin haastattelussa markkinastrategi ja historioitsija Russell Napier esitti uudenlaista talouden maailmanjärjestystä. Suomessa asiasta kirjoitti ensimmäisenä Tuomas Niskakangas Helsingin Sanomissa.
Napierin mukaan ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen vuoteen valtiot ja ennen kaikkea poliitikot ovat astuneet keskuspankkien tontille ja kävelevät halutessaan keskuspankkien yli.
Suomessakin pääministeri Sanna Marin (sd.) viesti viestipalvelu Twitterissä lainaten poliittisen talouden väitöskirjatutkijan Antti Ronkaisen blogia. Marinin lainaamassa blogitekstissä Ronkainen kritisoi keskuspankkeja siitä, että keskuspankit ajavat talouden taantumaan ja mahdollistavat jopa finanssikriisin.
Ekonomisti Juha Tervala allekirjoittaa osan Napierin väitteistä. Kehityslinjat, jotka Napier on maalannut eivät ole täysin tuulesta temmattuja. Napierin pääväitteestä Tervala on kuitenkin toinen näkemys.
– EKP:lle on annettu vahva mandaatti määritellä, mikä inflaatiotavoite on ja keskuspankit saavat vapaasti valita instrumenttinsa, kuten ohjauskorkonsa. Vaikka Sanna Marin twiittaa, niin ei tarvitse olla lainkaan huolestunut. EKP on niin itsenäinen ja riippumaton poliittisesta päätöksenteosta, että se pystyy toteuttamaan haluamaansa rahapolitiikkaa. Riippumattomat ja itsenäiset keskuspankit sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on tekijä, joka erottaa meidät toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, Tervala sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Tämä on väite, josta Tervala on Napierin kanssa vahvasti eri mieltä.
Monet muut huomiota herättäneessä haastattelussa ilmenneet seikat Tervala pystyy allekirjoittamaan, ja Tervala ei ole tämän näkemyksen kanssa yksin. Moni muukin taloustieteilijä on valmis yhtymään osaan Napierin näkemyksistä.
Vaikka Tervala ei ole valmis hyväksymään Napierin näkemystä siitä, että poliitikot tai valtiot pystyisivät kävelemään halutessaan keskuspankkien yli, niin valtioiden rooli on muuttunut. Niiden merkitys on kasvanut ja niiden toiminta voi johtaa markkinavääristymään. Tämä on kehityslinja, jonka Tervala on valmis allekirjoittamaan.
– Valtion rooli on vaihdellut aikojen saatossa. Voin olla samaa mieltä, että valtioiden rooli on lisääntynyt esimerkiksi pandemian ja energiakriisin myötä.
Energiamarkkinoiden liberalisoiminen on myöskin epäonnistunut ja se on kehitys, jonka Tervalan mukaan jokainen voi todeta lehtiä lukiessaan.
”Taloudellinen tukahduttaminen”
Russell Napierin pääväite kulkee nimellä financial repression. Suoraa suomenkielistä vastinetta käsitteelle ei ole, mutta Juha Tervala kutsuu sitä termillä taloudellinen tukahduttaminen. Napierin mukaan elämme hieman samanlaisessa tilanteessa kuin toisen maailmansodan aikaan.
– Silloin nimelliskorot olivat isoja, mutta reaalikorko oli negatiivinen. Se johti siihen, että inflaatio söi lainojen reaaliarvoja. Nyt Napier väittää, että nimellisen bkt:n kasvu on isoa ja se on keino laskea yksityisen ja julkisen velan bkt-suhdetta. Se onkin osittain totta. Poliitikot pitävät korkeaa inflaatiota ja matalaa korkotasoa parempana keinona tasapainottaa julkisen talouden bkt-suhdetta kuin leikkauksia tai verojen korotuksia.
Tervala vertaa inflaatiota piiloveroon, jonka maksajiksi joutuvat säästäjät. Se ei ole keinona yhtä näkyvä kuin verojen korotukset tai leikkaukset. Tervala kuitenkin muistuttaa, että 1980-luvulta alkaen on siirrytty toisenlaiseen maailmaan, jossa keskuspankeilla on mandaatti. Poliitikot ovat antaneet mandaatin keskuspankeille, koska maailmassa on opittu aiemmista virheistä.
– Nykyisessä tilanteessa valtiot voivat toimia lyhytnäköisesti, mutta pitkässä juoksussa korkeassa inflaatiossa ei ole mitään hyvää. Tässä on selkeä ristiriita, mitä lyhytnäköiset poliitikot ja keskuspankit tahtovat.
Napier väittää, että velka on politisoitunutta ja keskuspankit eivät kontrolloi rahoitusmarkkinoita samalla tavalla kuin aiemmin. Väite on Tervalan mukaan yliampuva, koska vaikka valtio takaa energiasektorin lainoja niin keskuspankit säätävät edelleen ohjauskorkoja ja vaikuttavat lyhyisiin rahamarkkinakorkoihin ja korkotasoon sekä rahamääriin.
Tervalan mukaan Sanna Marinin twiitti EKP:n korkopolitiikasta on esimerkki mainitusta ristiriidasta lyhytnäköisen politiikan ja politiikkojen tavoitteiden ja keskuspankkien toimien välillä. Keskuspankkiirit ovat vallassa pidempään ja he näkevät korkean inflaation haastavampana.
– Sanna Marin, jonka valtakausi on rajallinen ei ole yhtä huolestunut korkeasta inflaatiosta kuin EKP. Hän on enemmän huolestunut siitä, että korkojen nosto vaikeuttaa taloustilannetta.
Napierin väite siitä, että inflaatio tulee pysymään pitkään korkealla, toteutuu varsin todennäköisesti, kun euroalueen inflaatio on tällä hetkellä kymmenen prosentin havinoissa.
Sen puolittuminenkin johtaisi siihen, että inflaatio olisi viidessä prosentissa. Keskuspankkien työkalut vaikuttavat inflaatioon vuoden viiveellä, joten ennusteen toteutumisen todennäköisyys on hyvinkin mahdollista.
Tervala myös yhtyy Napierin väitteeseen siitä, että markkinoille syntyy vääristymä, kun valtiot ohjaavat investointeja vääriin kohteisiin.
– Se, että valtiot ohjaavat investointeja johtaa siihen, että investoidaan vääriin asioihin. Napier on hyvin tuonut esille, että toisen maailmansodan jälkeen Iso-Britanniassa investoitiin hiili- ja autoteollisuuteen. Ne eivät olleet toimialoja, joihin sen olisi pitänyt panostaa. Energiatuissakin on vaara, että valtio ei tiedä, mihin tulee panostaa, kun teknologia kehittyy koko ajan, Tervala sanoo.
Mutta ennustukseen stagflaatiosta, joka odottaa viidentoista vuoden päässä Tervala ei jaksa uskoa.
– Napierista on pakko sanoa, että hän on ikuinen pessimisti. Vuonna 2010 hän sanoi, että osakemarkkinoiden P/E-luku on liian korkea. SP-luku on kuitenkin noussut noin tuhannesta neljään tuhanteen. On helppo ennustaa, että romahdus tapahtuu viidentoista vuoden päästä, koska kaikki unohtavat sen. Jos ennustaa aina romahdusta, niin joskus voi sanoa olleensa oikeassa.