Jäätiköiden sulamisesta on tullut ilmastonmuutoksen vertauskuva Alpeilla. Nyt lumipeitteen pieneneminen erottuu jo avaruudesta, mutta se ei suinkaan ole muutoksista suurin.
Science-tiedelehdessä artikkelin julkaissut kansainvälinen tutkimusryhmä on osoittanut satelliittidatan avulla, että puurajan yläpuolella oleva kasvillisuus on lisääntynyt Alpeilla lähes 80 prosentilla tutkitusta maa-alasta.
Tutkijat selvittivät lumipeitteen ja kasvillisuuden muutoksia hyödyntämällä tarkkaa satelliittikuvamateriaalia vuosilta 1984–2021. Ajanjakson aikana puurajan yläpuolisen kasvillisuuden biomassa kasvoi yli 77 prosentissa tarkastellusta alueesta.
Yksi artikkelin kirjoittajista, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osaston professori Miska Luoto kertoo, kuinka ilmastonmuutoksesta johtuva ”vihertyminen” eli kasvillisuuden runsastuminen tunnetaan jo hyvin arktisella alueella, ja nyttemmin sitä on alettu havaita myös vuoristoalueilla.
Kasvibiomassa lisääntynyt kolmessa neljäsosassa Alpeista
– Muutoksen laajuus Alpeilla on osoittautunut aivan suunnattomaksi, sanoo artikkelin pääkirjoittaja Sabine Rumpf Baselin yliopistosta Sveitsistä.
Alpit ovat muuttumassa entistä vehreämmiksi, sillä kasvit leviävät uusille alueille ja kasvillisuudesta on tulossa ylipäänsä tiheämpää ja korkeampaa.
Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty pääasiassa siihen, mikä on ilmaston lämpenemisen vaikutus alppiluonnon monimuotoisuuteen ja kasvilajien levinneisyyteen. Tätä ennen kukaan ei kuitenkaan ollut toteuttanut näin kattavaa selvitystä kasvillisuuden tuottavuuden muutoksista Alpeilla.
Kirjoittajien mukaan kasvibiomassan lisääntyminen johtuu ennen kaikkea lämpötilan nousun aiheuttamista sademäärän muutoksista ja pidemmistä kasvukausista.
– Alppikasvit ovat sopeutuneet ankariin oloihin, mutta ne eivät ole kovin kilpailukykyisiä, Rumpf sanoo.
Hänen mukaansa nämä erikoistuneet lajit menettävät etulyöntiasemansa ja jäävät jalkoihin ympäristöolojen muuttuessa.
– Alppien ainutlaatuiseen luonnon monimuotoisuuteen kohdistuu siis huomattavan suuri paine.
Lumipeite vähentynyt jo hieman
Toisin kuin kasvillisuus, puurajan yläpuolella olevan lumipeitteen laajuus on muuttunut vain hieman vuodesta 1984. Tutkijat jättivät analyysin ulkopuolelle alle 1 700 metrin korkeudella olevat alueet, jäätiköt ja metsät.
Muilla alueilla lumipeitteen havaittiin pienentyneen merkittävästi lähes 10 prosentissa tutkitusta alueesta. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta tutkijoiden mukaan suuntaus on kuitenkin huolestuttava.
– Aiemmissa satelliittidata-analyyseissa tällaista suuntausta ei ole havaittu, kertoo professori Antoine Guisan Lausannen yliopistosta Sveitsistä.
– On mahdollista, että satelliittikuvien erottelutarkkuus ei ole ollut riittävä, tai tarkastellut jaksot ovat olleet liian lyhyitä. Paikalliset maanpinnalla tehdyt mittaukset ovat vuosien ajan osoittaneet lumensyvyyden pienenevän lähempänä merenpintaa, lisää professori Grégoire Mariéthoz Lausannen yliopistosta.
– Tämä väheneminen on jo hävittänyt lumipeitteen joiltakin alueilta lähes kokonaan. Satelliittidatan perusteella voidaan erottaa, onko tietty alue lumen peitossa vai ei, mutta lumensyvyydestä sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä.
Ilmaston edelleen lämmetessä Alpit muuttuvat yhä enemmän valkoisesta vihreäksi, mikä luo eräänlaisen noidankehän.
– Vehreämmät vuoret heijastavat vähemmän auringonvaloa ja edistävät lämpenemistä entisestään, mikä puolestaan saa heijastavan lumipeitteen edelleen hupenemaan, Rumpf sanoo.
Lämpeneminen sulattaa myös jäätiköitä ja ikiroutaa, mikä saattaa johtaa maanvyörymiin sekä kivi- ja mutavyöryihin. Rumpf korostaa myös Alppien lumen ja jään tärkeää roolia juomaveden saannissa sekä virkistyksen ja matkailunkin kannalta.
Satelliittikuvat paljastavat hyvin selkeästi ilmastonmuutoksen laaja-alaiset ympäristövaikutukset.
– Tutkimuksemme osoittaa, että vuoristoalueet muuttuvat tällä hetkellä erittäin nopeasti. Muutamassa vuosikymmenessä matala ja laikuittainen vuoristokasvillisuus on tihentynyt, kasvanut korkeutta ja levinnyt aiemmin kasvittomille alueille. Monin paikoin heikosti kilpailua kestävät pienet vuoristokasvit korvautuvat alavampien alueiden suuremmilla lajeilla, mikä johtaa biodiversiteetin vähenemiseen. Tämä on globaali kehityskulku, se on näkyvissä niin napa-alueilla kuin myös keskileveyksien vuoristoissa, Luoto kiteyttää.
