Vuodesta 2013 lähtien EU:n päästökauppaan kuuluvilla toimialoilla eli päästökauppasektorilla ei ole enää ollut kansallista päästövähennystavoitetta. EU:n yleiset päästövähennystavoitteet merkitsevät päästökauppasektorille 21 prosentin päästövähennystä vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästökauppaan kuuluvat laitokset tuottavat koko EU:ssa 45 prosenttia ja Suomessa noin 50 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.
Kaudella 2013-2020 Suomessa sijaitsevista laitoksista 450 saa ilmaisia päästöoikeuksia. Laitosten yhteenlaskettu ilmaisjaon määrä on keskimäärin 19,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä vuodessa. Tästä kaukolämmöntuotannon päästöoikeusmäärä on keskimäärin noin kuusi miljoonaa tonnia, rauta- ja terästeollisuuden noin 4,7 miljoonaa tonnia ja massa- ja paperiteollisuuden noin 4,1 miljoonaa tonnia vuodessa.
Päästöoikeuksien jakoperusteista säädetään päästökauppadirektiivissä ja komission antamissa harmonisoiduissa ilmaisjaon säännöissä. Energiaintensiiviselle, kansainvälisessä kilpailussa toimivalle ja siten hiilivuotoriskille alttiille teollisuudelle jaetaan päästöoikeudet maksutta EU-tason vertailuarvojen perusteella. Niiden määrää kuitenkin vähentää komission viime syyskuussa määrittelemät vuosittain alenevat korjauskertoimet.
Kaukolämmöntuotannolle ja muulle teollisuudelle jaetaan päästöoikeuksia maksutta noin puolet EU:n vertailuarvojen mukaan lasketusta määrästä ilmaisjaon laskiessa vuosittain. Sähköntuotannolle ei enää jaeta ilmaisia päästöoikeuksia teollisuuden jätekaasuista tuotettua sähköä lukuun ottamatta. Runsaat puolet päästöoikeuksista huutokaupataan.
Komissio päättää tänä vuonna hiilivuotoriskille alttiit toimialat vuosille 2015-2019, mikä saattaa muuttaa päätettyä ilmaisjakoa vuodesta 2015 lähtien. Laitoksen ilmaisjaon määrä saattaa muuttua myös silloin, jos laitoksessa tai sen toiminnassa tapahtuu tai on tapahtunut muutoksia kesäkuun 2011 jälkeen.
