HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen varoittaa Uuden Suomen blogissaan soten palvelujärjestelmän romahtamisesta.
– Isossa kuvassa kyse on työvoiman kysynnän ja tarjonnan vakavasta epäsuhdasta, joka lähivuosina vain huononee. Tilanne on pahin sote-alalla, jossa väestön vanheneminen lisää sekä hoivan että hoidon tarvetta hyvin nopeasti, hän kirjoittaa.
– Työvoimapulaa on toki niin varhaiskasvatuksessa kuin opetuksessakin, mutta siellä demografian muutos vaikuttaa toiseen suuntaan ja ikäluokkien pieneneminen vähentää palvelukysyntää.
Kunta-alan työmarkkina on kevään sovitteluyrityksistä huolimatta jäänyt sopimuksettomaan tilanteeseen.
– Vaikka niin perusopetusta kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa rahoitetaan merkittävästi valtion budjetista, ei maan hallitus ole halunnut millään tavalla myötävaikuttaa työmarkkinasovun syntymiseen. Syykin on varsin selvä: valtiolla ei ole siihen varoja, Lehtonen kirjoittaa.
Rahapula aiheuttaa Lehtosen mukaan vakavia ongelmia.
– Pitkään valmistellun sote-uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asemaa palvelujärjestelmässä, mutta jos rahat henkilöstön palkkaamiseen uupuvat, voi lopputulos olla aivan toinen, kuin mitä lainsäädännössä tavoiteltiin.
Lehtonen sanoo, että poliittisilta päättäjiltä ja sote-lainsäädäntöä valmistelleilta ministeriöiltä tuntuu ”realiteettitaju jossain vaiheessa kadonneen täysin”.
– Tarkoitan tällä sitä, että edelleen kuvitellaan, että Suomessa löytyy osaavia ja halukkaita henkilöitä tehtävään kuin tehtävään ja että nuo henkilöt ovat valmiita työskentelemään alhaisemmalla palkalla kuin muissa Pohjoismaissa, vaikka verotus ja elinkustannukset ovat Suomessa korkealla tasolla, hän kirjoittaa.
– Sosiaali- ja terveydenhuollossa taas haluttaisiin edelleen rakentaa uusia palvelukokonaisuuksia ja laajentaa lähipalveluja, vaikka hoitojonot sairaaloissa kasvavat ja päivystykset ruuhkautuvat, terveyskeskukseen ei pääse nopeasti lääkärille tai hammashoitoon eikä esimerkiksi vaikeasti sairaiden psykiatristen potilaiden hoitoon riitä henkilökuntaa.
Lehtosen mukaan lähivuosina työvoimaa ei riitä sosiaali- ja terveydenhuollon ylläpitoon.
– Tilannetta pahentaa vähenevän työvoiman tarjonnan ohella se, että sekä opetussektori että sosiaali- ja terveydenhuolto ovat alirahoitettuja verrattuna vaikkapa muiden Pohjoismaiden rahoitustasoon. Kun asiallisiin palkkoihin ei ole varaa, pakenee olemassa olevakin henkilöstö muille aloille, mikä nopeuttaa hyvinvointivaltiomme ydintoimintojen rapistumista.
Terveydenhuollossa kuntasektorin työmarkkinoiden sopimukseton tila näkyy Lehtosen mukaan usealla tavalla.
– Uusien työntekijöiden rekrytoiminen on aikaisempaa vaikeampaa, kun alan palkkakehitys on auki ja pääsopijajärjestöt samalla suunnittelevat joukkoirtisanoutumisia. Jo palvelussuhteissa olevan henkilöstön sitoutuminen on aikaisempaa heikompaa ja ainakin henkinen työtaistelu jatkuu, vaikka hoitajien lakko jo huhtikuussa muodollisesti päättyi.
