Pirjo Honkasalon ohjaama Betoniyö on Suomen ehdokas parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi. Elokuva perustuu Pirkko Saision samannimiseen kirjaan vuodelta 1981.
Elokuva-alan Variety-lehden arvostelijalla ei ole Betoniyöstä juuri hyvää sanottavaa.
”Honkasalo selvästi pyrkii tulemaan nykypäivän unohdetun ja väärin kohdellun nuorison puolelle, samalla luodaten psykopaatin syntymistä. Mutta siinä missä ’Melankolian kolme huonetta’ oli tiukasti ankkuroitunut monimutkaiseen, epätoivonsa ansaitsevaan todellisuuteen, hukuttaa ylipäättäväinen, liian kosteutettu ’Betoniyö’ meidät tyyliin, joka hädin tuskin nousee tarinansa mitättömyyden yli. Jos aiot pitää totena toivottoman ilotonta maailmaa, eivät henkilöhahmosi voi olla kuin One Direction -konserttielokuvasta”, arvostelussa todetaan.
Elokuvan 14-vuotias päähenkilö Simo näyttää Varietyn mielestä ”kermaisessa androgyniassaan” ja miellyttämishalussaan enemmän sisäoppilaitoksen opiskelijalta kuin köyhältä ja hyväksikäytetyltä lapselta. Hänen veljensä taas näyttää ”varmasti kaupungin kauneimmalta narkkarilta”.
”Tätä imelää tylsyyttä hyväksikäytetystä teinipojasta, joka vaeltaa ympäriinsä epätodellisen tylyssä Helsingissä, varjostaa helppo nihilismi, joka trivialisoi sitä urbaania vieraantumista jota se pyrkii valaisemaan”.
Varietyn mukaan elokuvan dialogi on ”uudelleen lämmitettyä eksistentiaalista jaarittelua, kuten ’huomista ei ole olemassa’ ja ’ainoa asia jota sinun pitää maailmassa pelätä on toivo'”. Elokuvan viittaukset ovat lehden mielestä oudon vanhentuneita ja jäljiteltyjä.
