Takavuosina vaikeimmat työmarkkinaratkaisut liittyivät teollisuuteen ja kuljetuksiin. Erityisen näyttäviä olivat Auto- ja Kuljetusalan lakot, varsinkin silloin, kun työtaistelulla oli myös poliittisia tavoitteita.
Oma kysymyksensä oli demareiden ja kommunistien keskinäinen valtataistelu tietyissä avainliitoissa. Kädenvääntö tuotti SDP:lle ajoittain harmaita hiuksia, kun toverit vasemmalla vaativat kuuta taivaalta ja julistivat demarit työantajien kätyreiksi. Kiistat ulottuivat työpaikoille saakka, eikä SDP:n jäsenkirja taskussa töitä tekevällä pääluottamusmiehellä ollut kahden tulen, työantajien ja kommunistien, välissä helppoa.
Maailma on muuttunut sillä tavoin, että tunteita herättävien työmarkkinanäytelmien pääosissa ovat nykyisin aika usein toimihenkilöliitot. Tämän kevään tähtiroolia ovat vetäneet hoitajaliitot. Viimeinen episodi koettiin potilasturvallisuuslain yhteydessä. Tehyn puheenjohtaja Rytkönen luki pääministerille sellaiset madonluvut lain hyväksymisen myötä, että vastaavaa täytyy hakea 1900-luvun alkupuolelta. Lakia koskeva äänestys paljasti myös, että vasemmistoliitto ei ole johtonsa kaltainen moderni poliittinen liike, vaan vanhat kommunistit, tosin uusissa poliittisissa vaatteissa, heräsivät taas henkiin ja äänestivät omaa hallitustaan vastaan.
Tehyn keskeisin teema palkkavaatimuksissaan on liittynyt työvoimapulaan. Järjestö puhuu siinä suhteessa totta. Monet kunnat ovat joutuneet sulkemaan kokonaisia osastoja, kun hoitajia ei ole. Työssä käyvä hoitohenkilöstö on paikoin joutunut tekemään epäinhimillisen pitkiä työvuoroja. On suorastaan ihailtavaa nähdä, kuinka vastuuntuntoisesti tehtäviä on vaikeissa tilanteissa hoidettu.
Työvoimapula ei kuitenkaan koske nykypäivänä vain hoitajia ja lääkäreitä. Monella muulla saralla on tismalleen sama ongelma. Tarvitaan lisää insinöörejä, rakennusmiehiä, palkanlaskijoita, lastentarhanopettajia. Suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy nyt enenevässä määrin alhainen suomalainen syntyvyys ja ennen kaikkea maailmalta tulevan osaavan työvoiman onnettoman pieni määrä.
Kuntaliiton tilaston mukaan sotealalla eläköityy seuraavan 10 vuoden aikana 36 000 hoitajaa. Selvää on, että mikään palkkaratkaisu ei tule ongelmaa niin nopealla tavalla ratkaisemaan, kuin olisi välttämätöntä. Haastetta kasvattaa vielä väestön ikääntyminen. Tulevina vuosina yhä useampi suomalainen tarvitsee kanssaihmisen apua jokapäiväisissä toimissa.
Monet hoitoalan eläkeläiset ovat vastuuntuntoisesti olleet helpottamassa työvoiman tarvetta. Kun yhteiskunta ei millään keinolla, ei palkkaratkaisulla, ulkomaisella työvoimalla tai koulutusmäärien nostolla, kykene ongelmaa ratkaisemaan, ainoaksi lyhyen ajan keinoksi jää eläkeläisten paluu töihin. Moni on siihen valmis, mutta verotus ei siihen kannusta. Suomi tarvitsee eläkeläisporkkanan verotukseen niille, jotka haluavat jatkaa työuraansa.
Jos eläkeläisten verotusta helpotetaan, on usein ensimmäinen kommentti, että periaatteellisesti aivan väärä ryhmä. Mutta ne, jotka vastustavat, kertokoot, millä keinoin lähiajan työvoiman tarve sitten ratkaistaan. Koulutus tai maahanmuutto ei missään tapauksessa hoida ongelmaa riittävän nopeasti.
