[rev_slider alias=”herkullisesti01″ mode=”header”][/rev_slider]Minulla on ongelma, johon ei taida löytyä ratkaisua: pitäisikö ruoka tarjoilla mahdollisimman herkullisesti ja monipuolisesti, vai päinvastoin mahdollisimman monotonisesti ja yksipuolisesti?
Omissa tutkimuksissamme olemme pohtineet eri näkökulmista sitä, mistä hyvä ruokailuhetki syntyy. Tuo keskimäärin viisi kertaa joka päivä toistuva tapahtuma on tärkeä osa terveyttä edistävää arjen hyvinvointia. Juhlaa tietenkään unohtamatta.
Ruokailu on aistien ilottelua, ja kokemuksen luomiseen osallistuu kaikki aistimme. Näköaisti kertoo, mitä lautasella on, jonka haju-, maku-, kuulo- ja tuntoaisti vahvistavat. Aistimukset vaikuttavat toisiinsa joko voimistaen tai heikentäen. Tietoa aistien vuorovaikutuksesta voi käyttää hyväksi myös, jos haluaa vaikuttaa ruoan terveellisyyteen. Ruoan sokeri- tai suolamäärää voi vähentää voimistamalla makeuden tai suolaisuuden kokemusta muiden aistien avulla (ks Kippis pörröiselle oluelle!).
Tähän aisti-ilotteluun tukeuduimme myös juuri julkaistussa tutkimuksessa terveyttä edistävän ruokailuympäristön ominaisuuksista. Siinä me eri alojen tutkijat – arkkitehti, sosiologi, musiikintutkijat ja pari ruokatutkijaa – pohdimme yhdessä, miten eri tavoin voitaisiin tukea ihmisten halua syödä terveellisesti.
Terveellisyys ei ole ruoassa mikään yksittäinen näkyvä ominaisuus, vaan me arvioimme sitä kukin oman tietämyksemme, kokemuksemme, oletuksiemme ja uskomustemme mukaisesti. Jokaisella meistä on henkilökohtainen käsityksemme siitä, millaista on terveellinen ruoka ja ruokailu. Yleensä terveellisyys yhdistetään ruoan ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin, kuten ruokien rasvakoostumukseen, sokeripitoisuuteen tai epäterveellisiksi koettujen ruoka-aineiden esiintymiseen. Esimerkiksi meidän tutkimuksessamme lounasruoassa terveellisyys yhdistettiin kasviksiin ja monipuolisuuteen.
Ruoassa värit yhdistetään yleensä värikkäisiin kasviksiin. Enemmän väriä lautasella tarkoitti myös enemmän kasviksia ja siten myös terveellisempää ruokaa. Lisäksi ruoan väreillä ja värikkyydellä voitiin lisätä ruoan vaihtelevuutta ja houkutella siten ihmiset syömään enemmän monipuolista, terveellistä ruokaa. On todettu, että suurempi vaihtoehtojen määrä lisää kulutusta.
[rev_slider alias=”herkullisesti02″][/rev_slider]
Tässäpä onkin juuri se ongelma. Ruoan tuottamien aistimusten monimuotoisuus – värit, rakenteet, monipuoliset raaka-aineet – houkuttelevat meitä maistamaan kaikkea mahdollista ja täyttämään lautasemme noilla kaikilla herkuilla. Niinpä monet tutkijat ovatkin saman ilmiön äärellä päätyneet juuri päinvastaiseen johtopäätökseen, kuin me: kun ruokaa on paljon ja se on herkullisesti esillä, annoskoot kasvavat, mikä johtaa helposti ylensyömiseen ja painonhallintaongelmiin.
Monissa erityisesti painonhallintaa koskevissa tutkimuksissa onkin päädytty suosittelemaan, että ruokaa pitäisi olla tarjolla mahdollisimman suppea valikoima, jotta välttyisimme ylensyönniltä. Useiden tutkimusten mukaan mitä suurempi valikoima ruokaa on tarjolla, sitä enemmän me syömme. Tämä on osoitettu jo eläinkokeissa, joissa rotat ovat alkaneet syödä liikaa heti, kun niiden tavallinen rehu on vaihdettu monipuolisempaan appeeseen.
Emmekä me ihmiset ole kuulemma tässä suhteessa yhtään viisaampia. Kun karkkikipossa on useita erivärisiä karkkeja, syömme niitä enemmän kuin jos meille tarjoiltaisiin vain yhtä väriä, ja coctailkutsuilla napostelemme sitä enemmän, mitä useampaa sorttia on tarjolla. Ruokapöydässä lapamme lautasellemme sitä enemmän ruokaa, mitä useampia vaihtoehtoja pöytään on katettu. Aisti-ilottelu ei olekaan osa arjen hyvinvointia, vaan se johtaa ylensyöntiin.
Voi ei. Tähän on pakko löytää ratkaisu.