[vc_row][vc_column][vc_column_text][rev_slider alias=”heinasirkka-hampaissa-01″ mode=”header”][/rev_slider]Seurusteluni coctailkutsuilla tyrehtyi hetkeksi, sillä yritin vaivihkaa saada heinäsirkan jalkaa pois hampaiden välistä. Se tuntui vähän samalta kuin hauen ruoto, ohuelta ja taipuisalta, mutta ilmeisesti jalan koukun vuoksi sitä ei saanutkaan yhtä helposti imaisemalla pois kolostaan.
Entomofagia eli hyönteisten käyttö ruoaksi yleistyy myös Suomessa, sillä elintarviketurvallisuusvirasto Evira ilmoitti vastikaan ryhtyneensä toimenpiteisiin, jotka mahdollistavat hyönteisten kasvattamisen ja myymisen. Todennäköisesti jo tämän vuoden marraskuussa liitymme eurooppalaisittain vielä harvaan joukkoon yhdessä Tanskan, Hollannin, Itävallan, Belgian ja Iso-Britannian kanssa. Maailmanlaajuisesti kyseessä ei kuitenkaan ole uusi asia, sillä arviolta kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä säännöllisesti. Entomofagia on osa meksikolaista, thaimaalaista, kiinalaista ja monta muuta meille tuttua ruokakulttuuria.
Me länsimaisen kulttuurin kasvatit olemme vastikään vieraantuneet tästä ruokakulttuurin osasta, sillä vielä antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudessa hyönteiset olivat arvostettua ruokaa. Raamattu listaa Mooseksen kirjassa, että ”Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle.” Ja Aristoteles (384–322 EAA) tuntuu jopa herkutelleen hyönteisillä, sillä hän opasti Historia Animalium –teoksessaan, että ”Laulukaskaan toukka kasvaa täyteen mittaansa maan alla, jolloin siitä kuoriutuu nymfi; silloin se maistuu parhaalle, kunnes se luo kuorensa ja siitä kuoriutuu täysikasvuinen aikuinen.“ Entomogastronomi, toden totta!
Hyönteisruoalla on siis ollut merkittäviä puolestapuhujia. Tämän vuosituhannen alussa niihin liittyi myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, joka käynnisti tuolloin mittavan hyönteisten elintarvikekäyttöä selvittävän ohjelman. Vuonna 2013 julkaistusta raportista lähti käyntiin mittava innostus saada hyönteiset takaisin hyönteistalouteen eri puolilla Eurooppaa. Tällä hetkellä hyönteiset nähdään merkittävässä roolissa tulevaisuuden ruoantuotannossa sekä niiden ravintoarvon että pienen ympäristökuormituksen vuoksi.
[rev_slider alias=”heinasirkka-hampaissa-02″][/rev_slider]
Meillä Suomessakin on käynnistetty hyönteistuotantoa, tehty tuotekehitystyötä kuluttajia kiinnostavien hyönteistuotteiden kehittämiseksi, sekä kartoitettu kuluttajien kiinnostusta hyönteisruokaa kohtaan. Noin vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat myönteisemmin hyönteisruokaan kuin esimerkiksi ruotsalaiset ja saksalaiset. Jopa 50 prosenttia suomalaisista oli tuon kyselytutkimuksen mukaan valmiita syömään hyönteisruokaa, kun luku ruotsalaisten keskuudessa oli 40 ja saksalaisten 25 prosenttia.
Noita lukuja mietiskelin, kun imeskelin sitä heinäsirkan jalkaa. En taida kuulua tuohon hyönteisistä kiinnostuneeseen puolikkaaseen Suomen kansasta, sillä hyönteiset herättävät minussa jonkin sortin inhon tunteen. Tiedän, että se on opittu asenne, josta on vaikea päästä eroon. En kuitenkaan osaa pakottaa itseäni pitämään hyönteisistä, ja pienentäisin henkilökohtaista hiilijalanjälkeäni paljon mieluummin kasvisruokapäivillä kuin jauhomadoilla tai heinäsirkoilla. Myös lahnasta tai särjestä valmistettu järvikalapihvi on tuttuudessaan houkutteleva. Särjenruoto hampaanvälissä tuntuu lapsuuden kesiltä.
Outouteen ja inhon tunteeseen on tyssännyt monen herkun tie parempiin pöytiin. Tryffelit, osterit, hanhenmaksa ja hummerit ovat kaikki aikanaan olleet epäilyttävien ruokien maineessa, ja ne ovat kelvanneet vain kaikkein köyhimpien ruoaksi. Ne ovat kohonneet nykyiseen arvostettuun asemaansa osana länsimaista gastronomiaa, kun niiden herkullisuus on löydetty, niitä on opittu nauttimaan.
Konservatiivisuus omissa ruoka-asenteissani harmittaa, sillä jään todennäköisesti paitsi monta maukasta elämystä. Jos olisin oppinut lapsesta saakka maistelemaan hyönteisruokaa, pitäisin niistä varmasti. Aristoteles ei varmaan turhaan ole hehkuttanut juuri oikealla hetkellä kerättyjen kaskaantoukkien erinomaisuutta. Nykypäivän kokeilevien entomogastronomien kuvailut heinäsirkkojen, toukkien ja muurahaisten makumaailmasta ovat houkuttelevia ja listalla ei tunnu olevan loppua: inkivääriä, sitruunaruohoa, hanhenmaksaa, perunalastuja, popcornia, herkkusientä, … Maailmassa on arviolta 1900 syötävää hyönteislajia, jotka tarjoavat monipuolisen makujen ja aromien kirjon. Kunhan aikaa kuluu, miksei siis hyönteisistäkin voisi kehittyä herrojen himoitsema herkku.
Lisäluettavaa:
FAO:n raportti Van Huis ym. 2013. Edible insects, Future prospects for food and feed security.
Piha, S., Pohjanheimo, T., Lähteenmäki-Uutela, A., Křečková, Z., & Otterbring, T. The effects of consumer knowledge on the willingness to buy insect food: An exploratory cross-regional study in Northern and Central Europe, In Food Quality and Preference, 2016, ISSN 0950-3293, https://doi.org/10.1016/j.foodqual.2016.12.006
Mikä on mieluisin tapa pienentää ympäristökuormitustasi ruokavalintojen avulla? Vastaa kyselyyn!
[wp_quiz_pro id=”103534″][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row full_width=”stretch_row” gap=”20″ css=”.vc_custom_1507226534378{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1507226750376{margin-bottom: 20px !important;}”]
Lisää Ruoka&viini-artikkeleita
[/vc_column_text][vc_basic_grid post_type=”post” max_items=”-1″ style=”lazy” items_per_page=”6″ show_filter=”yes” element_width=”6″ gap=”20″ filter_style=”default-less-rounded” filter_default_title=”Kaikki” grid_id=”vc_gid:1507228143005-7f3d00c5-8170-2″ taxonomies=”222, 223″ filter_source=”post_tag”][/vc_column][/vc_row]