Arktisen alueen jääpeitteen väheneminen lisää yhä enemmän kiinnostusta alueen luonnonvaroihin ja meriteiden käyttöön. Koska Pohjoisen jäämeren vesialuetta ja mannerjalustaa ei ole määritetty, arktisilla rantavaltioilla on jokaisella oma tulkintansa arktisen merialueen käytöstä ja merenpohjan luonnonvarojen hyödyntämisestä.
Arktisella alueella sijaitsee yli 5 prosenttia maailman tunnetuista öljyvaroista ja yli 20 prosenttia kaasusta. Maailman öljyntuotannosta 10 prosenttia on arktiselta alueelta ja kaasun 25 prosenttia. Venäjän osuus tästä öljyntuotannosta on 90 prosenttia ja kaasun 99 prosenttia.
Venäjällä on enemmän arktista rantaviivaa kuin millään muulla valtiolla, joten sillä on avainasema arktisen alueen turvallisuusympäristössä. Se on myös ollut reilun vuosikymmenen ajan määrätietoisin tekijä alueen hyödyntämiskaavailuissa.
Venäjä haluaa muun muassa lukea Koillisväylän maan sisävesien joukkoon, mitä esimerkiksi Yhdysvallat ei vapaan merenkulun puolustajana hyväksy. Koillisväylää pitkin on Euroopasta Aasiaan noin 5 000 kilometriä lyhyempi matka kuin Suezin kanavan kautta. Venäjän kannalta Koillisväylä on strateginen valtaväylä, jonka avulla taataan sen arktisten alueiden raaka-ainekuljetukset ja luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuudet.
Venäjällä on arktisella alueella jäättömiä satamia ja Pohjoinen laivasto, jolla on suurin osa Venäjän ohjussukellusveneistä ballistisine ydinohjuksineen.
Venäjä käyttää arktista aluetta uusien asejärjestelmiensä testaamisessa, asevoimiensa koulutuksessa ja suurissa sotaharjoituksissa. Lisäksi lentävä ydinasekyky on merkittävä tekijä arktisen alueen strategisessa ympäristössä.
Vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan on heikentänyt sen valmiutta ja käytössä olevia voimavaroja arktisella alueella, se ei välttämättä ole ainakaan vielä vähentänyt Kremlin halua alueen sotilaallisessa kehittämisessä. Viime vuonna Venäjän hallitus ilmoitti uusien jäänmurtajien ja sukellusveneiden rakentamisesta ja peräänkuulutti lisähuomiota arktiseen alueeseen vuodeksi 2023.
Vaikka Venäjällä näyttää olevan kehittynyttä arktista sotilasteknologiaa, sen todellista kykyä ei ole nähty. Hyökkäys Ukrainaan on jättänyt moniin arktisiin tukikohtiin vain minimimiehistön, ja kansainväliset pakotteet ovat hidastaneet merkittävästi voimavarojen rakentamista. Ydinasevaltion arktisen alueen puolustusta ei silti voi suoralta kädeltä väittää heikoksi.
Ukrainan sota antaa lännelle aikaa saavuttaa johtoasema erityisesti arktisen alueen miehittämättömissä järjestelmissä. Kuuden arktisen maan muodostama IDG-konsortio, jossa Suomikin on mukana, onkin keskittynyt kehittämään arktisen alueen valvonta- ja kohdetiedustelun järjestelmäarkkitehtuuria, joka sisältää droonit, satelliitit, lentokoneet ja vedenalaiset kulkuneuvot.
On kuitenkin kyseenalaista, voidaanko Venäjän valta-asema ja ylivoima arktisella alueella kiistää pelkillä miehittämättömillä järjestelmillä vai tarvitaanko sittenkin enemmän fyysistä läsnäoloa, kuten jäänmurtajia ja miehitettyjä tukikohtia. Varmaa on se, että arktinen alue säilyy korkealla sijalla Venäjän puolustuksessa Ukrainan sodasta ja resurssien kutistumisesta huolimatta.
