Sveitsissä tehdyssä pitkäaikaistutkimuksessa sienten poimimisen ei havaittu vähentävän myöhempiä satoja. Tšekkiläinen Flowee nostaa tulokset esiin jutussaan, joka käsittelee suurten sienten keräämistä.
Sveitsiläisen WSL-tutkimuslaitoksen tutkijat selvittivät poimimisen vaikutuksia kahdella metsäalueella. Pisimmillään seuranta jatkui vuosina 1977–2003.
Koeruuduilla ruokasieniä kerättiin viikoittain joko leikkaamalla tai irrottamalla ne kokonaisina. Vertailuruuduilla sienet jätettiin kasvamaan. Pitkäaikainen ja järjestelmällinen kerääminen ei vähentänyt sienisatoja tai sienilajien määrää, eikä keruutapojen välillä havaittu eroa.
Tallaaminen vähensi itiöemien määrää
Metsänpohjan tallaaminen sen sijaan vähensi itiöemien määrää. Itiöemät ovat niitä sienten osia, joita sienestäjä kerää koriinsa. Kokeessa tavallista sienestäjän liikkumista verrattiin koeruutuihin, joilla tutkijat kulkivat siltoja pitkin koskematta metsänpohjaan.
Tutkimuksen mukaan tulos ei kuitenkaan osoita, että tallaaminen olisi vaurioittanut maaperän sienirihmastoa. Tästä tutkijat eivät saaneet näyttöä tutkimusjakson aikana. Itiöemien väheneminen ei siis sellaisenaan tarkoita rihmaston tuhoutumista.
Floween kuvaamassa keskustelussa suurten sienten jättämistä metsään perustellaan niiden lisääntymisellä. Kypsät itiöemät vapauttavat ympäristöönsä suuria määriä itiöitä, joiden avulla sienet lisääntyvät. Metsään jätetyn tatin ajatellaan näin turvaavan myös tulevia sienisatoja.
Toisen näkemyksen mukaan suuren mutta hyväkuntoisen tatin voi kerätä ruoaksi. Perusteluna on, ettei metsässä kasvava sieni koostu vain maanpäällisestä osastaan: sienirihmasto jää maahan, vaikka itiöemä poimitaan.
Sveitsiläistutkimus ei osoita itiöitä tarpeettomiksi. Tutkijoiden mukaan koeruuduille saattoi kulkeutua itiöitä ympäristöstä, ja sienet saattoivat vapauttaa niitä viikoittaisten keruukertojen välillä. Koe ei myöskään kohdistunut erityisesti vanhoihin tai poikkeuksellisen suuriin sieniin, vaan poimimisen vaikutuksiin yleisemmin.