Isot onnittelut jokaiselle vastavalmistuneelle! Tänä keväänä Suomessa on valmistumassa noin 30 000 uutta ylioppilasta ja noin 60 000 ammattikoululaista.
Edessä on jatko-opiskelupaikan tai työpaikan etsiminen. Tärkeä ja vaikea valinta. Niinpä alta löytyy muutama vinkki nuorille vastavalmistuneille – ja muutaman toiveen hallitusneuvotteluihin.
Hanki sellainen koulutus, joka elättää sinut. Tuleva ammatti pitää miettiä siltä kannalta, missä on kysyntää ja mistä voit saada palkkaa. Kaikki alat eivät työllistä ihmisiä. Vaikka olisit maailman kätevin puulusikoiden veistäjä tai Suomen paras itäeurooppalaisten kansantanssien tutkija, saatat päätyä työttömyyskortistoon.
Oma koulutus pitää valita mahdollisen työpaikan perusteella, koska työpaikkoja ei synny kenenkään koulutuksen perusteella.
Yksi vaihtoehto on valita käsillä tehtävä ammatti. Konkreettisia taitoja tarvitaan aina: tekoäly ei leikkaa kenenkään hiuksia, ei rakenna yhtäkään taloa eikä hoida ainuttakaan potilasta. Suomi tarvitsee kampaajia, hierojia, kokkeja, sähköasentajia, hoitajia ja sorvareita. Palveluala ja tekninen ala työllistävät hyvin.
Toinen vaihtoehto on lähteä opiskelemaan alaa, jossa on pulaa työvoimasta. Meillä on liian vähän lääkäreitä, koodareita, yrittäjiä, sosionomeja, siistijöitä ja hoitajia. Kun mietit opiskelupaikkaa tästä näkökulmasta, sinun ei tarvitse päätyä työttömyystilaston jatkeeksi.
Kolmas vaihtoehto on rakentaa yhdistelmäkoulutus, koska sillä tavoin osaamisesi on ainutlaatuinen. Jos juristi on myös kääntäjä, hän saa taatusti töitä. Jos putkiasentaja on myös sähköasentaja, rakennusliikkeet kerjäävät häntä listoilleen. Jos hoitaja on suorittanut myös johtamisalan tutkinnon, silloin aukeaa melko helposti paikka ylihoitajana tai tiimiesimiehenä.
Neljäs vaihtoehto on katsoa kiikareilla tulevaisuuteen. Mitä ammatteja Suomi tarvitsee viiden vuoden päästä? Puolustusala ja puolustusteollisuus kasvavat, joten ura voi löytyä intistä tai teollisuudesta. Samoin tekoälyn käyttö laajenee, ja ICT-ala tarvitsee tekoälykoodareita ja -tutkijoita. Suomi myös vanhenee, joten tilausta on geriatreille, vanhustenhoitajille, esteettömyyden asiantuntijoille ja apuvälineiden valmistajille.
Meillä on yhteiskuntana vielä paljon tehtävää, jotta työpaikat ja työn etsijät kohtaavat.
Ensimmäinen ratkaisu on lyhentää ammattikoulutusta. Useimmilla opetusaloilla riittäisi kahden vuoden koulutus, jonka jälkeen saisimme nopeammin nuoria töihin korjaamoille, kauppoihin, rakennustyömaille ja hyvinvointialoille. Käsillä tehtävät työt oppii käsin tekemällä, joten ammattikouluista pitää saada nuoret nopeammin kohti ensimmäisiä työpaikkoja.
Lisäksi lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen määrää pitää kasvattaa. Toki Lääkäriliitto vastustaa tätä, koska he haluavat säilyttää lääkäripulan ja korkeat palkat. Yhden ammattiliiton tarve ei kuitenkaan saa ylittää yhteiskunnan tarvetta. Meidän täytyy saada leikkausjonot purettua ja syöpähoidot riittäviksi. Enemmän lääkäreitä tarkoittaa lyhyempiä hoitojonoja.
Tämä ei suinkaan ole ainoa pullonkaula koulutusjärjestelmässä. Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi psykoterapeutteja, mutta kyseinen tutkinto on maksullinen. Opiskelija joutuu ottamaan lainaa 20 000–60 000 euroa, jotta hän voi pätevöityä psykoterapeutiksi. Miksi juuri psykoterapeutin tutkinto on tehty kalliiksi? Suomi tarjoaa ilmaiset opinnot tuleville lääkäreille, juristeille ja ekonomeille, muttei psykoterapeuteille. Tämä pitää korjata välittömästi: psykoterapeutin koulutuksen täytyy olla ilmainen aivan kuten muutkin korkeakoulututkinnot.
Luonnollisesti korkeakoulutusta pitää vähentää niiltä aloilta, joissa on korkea työttömyys. Ei ole järkeä tuottaa korkeasti koulutettuja ihmisiä yliopistoputkesta ulos, jos työpaikkoja ei ole odottamassa. Esimerkiksi kuvataiteita opiskelleiden maistereiden työttömyysaste on lähes 21 prosenttia, kun katsoo vuoden sisällä valmistuneita. Se tarkoittaa rahan ja haaveiden kaatamista kankkulan kaivoon. Yhteiskunta maksaa kalliin koulutuksen, ja yksilö pettyy pahasti. Olisiko järkevämpää vähentää opiskelupaikkoja sellaisilta aloilta, joissa työtä ei kerta kaikkiaan ole?
Kortistoon valmistuvat maisterit ovat yhteiskunnan rahojen haaskausta. Tällä hetkellä yliopistot saavat palkkion jokaisesta valmistuneesta maisterista, vaikkei kyseisellä alalla olisi mitään edellytyksiä työllistyä. Mitä jos palkkio jaettaisiinkin kolmeen osaan? Yliopisto saisi yhä pienen alkupalkkion jokaisesta valmistuneesta. Lisäksi heti kun tuore maisteri saa oman alan työpaikan, valtio maksaisi lisäpalkkion sekä maisterille itselleen että yliopistolle. Tämän jälkeen yliopistojakin kiinnostaisi kohdistaa koulutuspanokset juuri niille aloille, joissa ihmiset työllistyvät.
Suomalaisten työllisyys on yhdistelmä yksilön viisaita valintoja ja yhteiskunnan fiksuja rakenteita. Autetaan yhdessä jokainen nuori töihin ja kannattavaan opiskelupaikkaan.
