Hankintalaille ei saa käydä kuten taksilaille ja sote-uudistukselle, joiden tavoitteet olivat ylevät, mutta heikko vaikutusten arviointi, valmistelu ja lainsäädäntö pilasivat lopulta liian paljon.
Nykyisen hankintalain päätavoitteet ovat julkisten varojen tehokas käyttö, laadukkaiden ja innovatiivisten hankintojen edistäminen sekä yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisten mahdollisuuksien varmistaminen tarjouskilpailuissa. Kaikista näistä tavoitteista tulee pitää järkähtämättömästi kiinni myös uudistettavassa lainsäädännössä.
Julkiset toimijat, kuten kunnat ja hyvinvointialueet voivat perustaa in-house yhtiöitä. Ne ovat yhtiöitä, joilta omistajat voivat ostaa palveluita ilman kilpailutusta, mutta joiden tuotteiden ja palveluiden myyntiä muille kuin omistajille on rajoitettu. Tällainen ulosmyynti on Suomessa rajoitettu vuodessa korkeintaan 500 000 euroon tai viiteen prosenttiin yhtiön liikevaihdosta. EU:ssa ei sen sijaan ole euromääräistä rajaa, vaan taso on asetettu 20 prosenttiin liikevaihdosta. Esimerkiksi 15 miljoonan euron vuotuisella liikevaihdolla in-house yhtiö saa myydä Suomessa palveluitaan muille kuin omistajille korkeintaan 500 000 eurolla, mutta EU-säädösten mukaan kolmella miljoonalla eurolla.
In-house yhtiöiden hyödyntämisessä ongelmaksi on muodostunut se, että kunnat ovat lähteneet osakkaiksi vaikkapa vain 0,01 prosentin osuudella yhtiöihin, joilta ne voivat ostaa palveluita ilman julkista kilpailua. Tämä ei ole hankintalain hengen mukaista, vääristää kilpailua ja pahimmillaan supistaa markkinoita erityisesti aloilla, joilla on toimiva yksityisten yritysten muodostama markkina. Siksi hallitus on ryhtynyt määrätietoisiin ja perusteltuihin toimiin hankintalain uudistamiseksi.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hankintalakiin liittyvä lainsäädäntö kirjoitetaan tavalla, joka mahdollistaa kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävien järjestämisen yhtiömuodossa silloin, kun se ei vääristä kilpailua, sekä tavalla, joka turvaa esimerkiksi huoltovarmuuden ja potilasturvallisuuden.
Hyvinvointialueiden ja kuntien konsernirakenteessa on merkittävää in-house yhtiöiden varaan rakennettua palvelutuotantoa, jolla ei ole vaihtoehtoista kotimaista osaamista tai toimivaa markkinaa. Esimerkiksi huoltovarmuuden ja potilasturvallisuuden vaarantava yhdistelmä syntyy, mikäli in-house yhtiön omistukselle asetetaan hihasta ravistettu 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus, hallitusohjelman vastaisesti yleistä etua ei huomioida ja ulosmyyntirajat säilytetään enintään 5 prosentissa ja 500 000 eurossa.
Edellisen hallituksen aikana oppositiopuolueet nousivat kunniakkaan menestyksekkäästi puolustamaan sellaisia julkisomisteisia terveysalan yhtiöitä kuin Tays Sydänkeskus, Tekonivelsairaala Coxa, ja Fimlab Laboratoriot. Sain itsekin lukea kokoomuslaisia kirjoituksia, jossa julistettiin:
”Potilaat ovat olleet tyytyväisiä, hoito on hyvää ja nopeaa ja toiminta yhteiskunnalle kustannustehokasta. Miksi nämä palvelut uhkaavat nyt loppua? Koska Sydänsairaala, Coxa ja Fimlab ovat sairaanhoitopiirien ja kuntien omistamia yhtiöitä – ja yhtiö on vasemmistohallituksen aatteessa punainen vaate. Aika ajoin on vaikea ymmärtää sitä, millaisella voimalla ideologia ajaa potilaan edun ohi. Jos palvelu on hyvää ja tulee vieläpä veronmaksajille edullisemmaksi, miksi sitä pitää vastustaa?”
Nuo viisaat sanat on syytä pitää mielessä myös hankintalakia valmisteltaessa ja laista päätettäessä.
On vaarana, että julkisia varoja erittäin tehokkaasti käyttävät Sydänsairaala ja Coxa joutuvat jatkossa kilpailuttamaan samalla kampuksella toimivan Fimlabin palvelut, mutta Fimlab ei voi osallistua kilpailuun. Koska Fimlabin palvelut korvaavia ympärivuorokautisia laboratoriopalveluita ei ole saatavilla markkinoilta, kaikkien yhtiöiden toiminta nykymuodossaan vaikeutuisi olennaisesti. Samalla haitattaisiin valtion rahoituksella tapahtuvan palvelutuotannon optimointia hyvinvointialueiden kesken, vaarannettaisiin potilasturvallisuus ja huoltovarmuus sekä lisättäisiin byrokratiaa.
Julkiset toimijat eivät saa vallata markkinoita, vaan niiden tulisi pikemminkin pyrkiä luomaan niitä. Yhteiskunnassamme on kuitenkin organisaatioita, joiden toimintaympäristön liian nopea muuttaminen aiheuttaa liian suuria riskejä. Jäte- ja vesihuoltoyhtiöiden rajaaminen hankintalain uudistuksen ulkopuolelle oli erittäin perusteltua.
Yleisen edun toteutumiseksi tulisi hankintalain uudistuksessa rajata myös esimerkiksi hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluva lääketieteellisten erikoisalojen ja lääketieteellisten tukipalveluiden tuotanto vähimmäisomistusvaatimuksen ulkopuolelle – tai kyseisiä palveluita tuottaville sidosyksiköille sallittavan ulosmyynnin raja nostaa EU-säädösten mukaiselle tasolle.
