Tampereen yliopistossa journalistiikkaa vuodesta 2007 opettanut Jari Väliverronen ei tunnista väitettä, että yhä useampi toimittajaopiskelija haluaisi olla aktivisti.
– En ihan noin yksiviivaisesti lähtisi ajatusta viemään. En muista kuulleeni yhdeltäkään opiskelijalta, että tämä aikoisi aktivistiksi, Väliverronen sanoo.
Keskustelu toimittajien halusta vaikuttaa yleisön mielipiteisiin on käynyt vilkkaana Verkkouutisten aiemman jutun jälkeen. Tietokirjailija ja viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo varoitti artikkelissa suuntauksesta, jota hän kutsuu agendajournalismiksi.
Kortesuon mukaan on vaarallista, jos toimittaja päättää lukijoiden puolesta sen, mitkä arvot ovat oikeita ja mitkä vääriä. Ongelmia syntyy esimerkiksi, kun neutraalia esittävä media valitsee haastateltavat tietoisesti toiselta laidalta tai kun asiaohjelman paneelissa kaikki ovat keskenään samaa mieltä, Kortesuo sanoi. Tällöin osa näkökulmista jää puuttumaan.
Väliverronen on selvittänyt kansainvälisessä Worlds of Journalism Study -tutkimuksessa journalistien roolikäsityksiä. Valittavina oli yli 20 eri roolia.
– Näistä toimittajat pitivät tärkeimpänä, että annetaan oikeaa tietoa, taistellaan disinformaatiota vastaan ja pyritään toimimaan puolueettomina tiedonvälittäjinä. Sitä, että oltaisiin jonkin puoluepoliittisen ideologian äänenkannattaja, ei millään muotoa haluttu kannattaa, Väliverronen kertoo.
– Ikäryhmästä riippumatta aika perinteisiä rooleja arvioidaan itselle tärkeiksi. Roolit, joissa pyritään ottamaan kantaa ja osallistumaan, ovat nuorilla nousussa, mutta ne eivät edelleenkään ole läheskään niin suosittuja kuin perinteiset roolit, hän jatkaa.
Ennemminkin kyse on siitä, että vanhojen totuttujen roolien päälle on tulossa jotain uutta, Väliverronen arvioi. Joissain tilanteissa toimittajien mielestä on ok ottaa kantaa ja aktivoida yleisöä.
– Mutta mielenkiintoinen kysymys on, missä aiheissa se on hyväksyttävää ja miten. Siihen ei tutkimuksemme ota kantaa.
Totuttuja arvoja haastetaan
Mannerlaatat ovat liikkeellä – ei vain journalismissa vaan laajemmin politiikassa ja jopa yhteiskuntajärjestelmissä.
– Jos ennen on ajateltu, että journalismissa ollaan demokratian, ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän puolella, eihän sekään ole neutraalia. Näitä liberaalidemokratiaan ja journalistien toimintaan kytkeytyviä arvoja nyt haastetaan ja ne ovat reippaassa muutoksessa monessa maassa, Väliverronen sanoo.
Käytännön työssä ei ole niin yksinkertaista edistää oikeiksi kokemiaan arvoja. Väliverronen tutki asiaa vajaat kymmenen vuotta sitten. Tuolloin politiikan toimittajat kertoivat arvoistaan ja toisaalta siitä, että työhön vaikuttavat monet rajoitteet. Pomolta voi tulla näkökulma- ja haastateltavaehdotus juttuun suoraan.
Nuoremmilla eli noin 30-40-vuotiailla oli tahtoa olla kommentoivampia ja kärkevämpiä jutuissaan, mutta vastaavasti toimituksissa saatettiin ajatella, että kommenttien ja kolumnien kirjoittaminen on hyvä jättää kokeneimmille toimittajille. Muissakin tutkimuksissa on huomattu, että toimituksen rajoitteet vaikuttavat eniten nuoriin ja tasapainottavat näin muutospyrkimyksiä.
Väliverrosen mukaan voi hyvin miettiä, ovatko journalismin ihanteet muuttumassa, kun neutraali tyyli ei tunnu vetävän ja mediatalot ovat talousvaikeuksissa.
– Tiedetään, millainen materiaali somessa vetää. Provosoiva ja tunteisiin vetoava sisältö saa huomiota. Tämä on vaikea yhtälö mediataloille, joudut toimimaan alustalla, jonka sääntöjä et kuitenkaan määrittele. Kompromissi johonkin suuntaan on aina tehtävä ja aina joku on tyytymätön, hän sanoo.
Voiko toimittaja äänestää vaaleissa?
Se, että kantaaottavuus nuorten toimittajien keskuudessa on nousemassa, voikin olla luonteva kehitys siinä mielessä, että nykyajan 25-vuotiaat ovat kasvaneet somemaailmassa.
– Heidän on ennemminkin opittava neutraalia, median perinteistä ilmaisutapaa. Kyllä hekin haluavat journalisteiksi, mutta roolit ovat muutoksessa.
Jotkin toimittajat kertovat, etteivät äänestä vaaleissa tai äänestävät tyhjää ollakseen neutraaleja.
Väliverronen pitää ajattelutapaa hieman ulkokultaisena, sillä se ei poista sitä tosiasiaa, että kaikilla meillä on subjektiivisia mielipiteitä. Toimittajille kuuluu oikeus äänestää kuten muillekin kansalaisille. Neutraalisuuskysymys on kuitenkin monisyisempi.
– Jos äänestää tyhjää, vaikka olisi poliittinen kanta, tekeekö se toimittajasta siinä asiassa neutraalin? Tai tekeekö mielipiteen ilmaisu jossain asiassa hänestä kyvyttömän kirjoittamaan asiasta tai muistakin asioista, joista hänellä on mielipide? Ja onko poliittinen mielipide ainoa asia, jonka kautta neutraliteetti määritellään?
Suomessa media on yrittänyt olla yhdistävä voima
Problematiikka ei liity vain politiikkaan. Yhteisiä ja laajasti jaettuja arvoja, vaikkapa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää on Väliverrosen mukaan voitu edistää ilman merkittävämpiä vastakommentteja. Kun arvoista käydään yhä kovempaa kiistaa, se tuottaa hankausta ja vastakkainasettelu tulee julkisesti näkyvämmäksi.
– Suomessa journalistinen media on pyrkinyt olemaan yhdistävä voima ja kaikille tarjolla. Nyt pelikenttä muuttuu merkittävästi. Joudutaan miettimään, mikä on pienin yhteinen nimittäjä mikä meitä vielä yhdistää. Se on toistaiseksi hämärän peitossa.
Murentaako median luotettavuutta, jos toimittaja osallistuu Pride-kulkueeseen tai kommentoi omalla sometilillään Gazan tilannetta?
– Tätä varmasti toimituksissa paljon mietitään. Joidenkin mielestä on hyväksi, että toimittaja niin sanotusti paljastaa karvansa ja joidenkin mielestä ei. Tässä on sukupolvieroa havaittavissa, nuoremmissa toimittajissa on enemmän halua tuoda omat taustat julki.
– Ajellaan, että objektiivisuus on hieno tavoite, mutta kun siihen ei ole mahdollista päästä, taustat kertomalla lukija osaa asettaa jutut kontekstiin, Väliverronen havainnollistaa.
Huonona puolena Väliverronen nostaa esiin sen, että jos joku haluaa lukea toimittajan juttuja tämän taustaa vasten kuin piru raamattua, niin sekin onnistuu.
Hän korostaa, että kokoontumisvapaus koskee myös toimittajia ja toisaalta työnantajalla on oikeus pohtia rajanvetoa.
– Vaikkapa armeijassa on kiellettyä ilmaista poliittisia kantoja ja piste. Jos Helsingin Sanomat vaikka päättäisi tehdä jonkin linjauksen, sillä voisi olla alan sisällä enemmän painoarvoa.
Objektiivisuus ylipäätään on hankala termi.
– Objektiivisuuskäsityksestä toimittajilla oli paljon erilaisia tulkintoja. Vaikka tiukassa mielessä ajateltuna sitä ei voi saavuttaa, he kokivat, että se on hyödyllinen ja arvokas tavoite, johon kannattaa pyrkiä. Vähän kuin demokratia, joka ei ole täydellinen, mutta silti paras niistä järjestelmistä mitä on, Väliverronen kertoo tutkimuksestaan.
Samalla hän muistuttaa, että objektiivisuuden aikakausi Suomen mediassa on lopulta aika lyhyt. Usein unohtuu, että vielä 1960-luvun alussa valtaosa lehdistöstä oli enemmän tai vähemmän poliittisesti sitoutunutta. Maakuntalehdet tunnustivat väriä vielä pitkälle sen jälkeenkin.
Kantaaottavuus voi olla jopa vaatimus
Sekoittuvatko faktat ja mielipiteet nykyajan journalismissa liikaa?
Kun ihmiset kokevat, että mielipiteet ja faktat sekoittuvat, on Väliverrosen mukaan enemmän kyse siitä, että kyky eritellä niitä on heikentynyt. Kantaaottavuus on joissain median uusissa juttutyypeissä jopa vaatimus, koska sillä saa enemmän huomiota. Väliverrosen näppituntuma on, että nykypäivänä myös journalistiikan opiskelijoilla on huonommat lähtötiedot siitä, mikä on uutinen ja mikä ei.
– Kommentit, kolumnit, analyysit ja uudemmat juttutyypit sekoittavat tätä. Kun tehdään somealustoille videoita, se hämärtää rajaa missä jutuissa voi esittää mielipiteen ja missä ei. Media ei myöskään ole sama asia kuin journalismi, joka pitäisi pystyä erottamaan esimerkiksi markkinointiviestinnästä. Tämä raja on usein yleisölle epäselvä.
Mielipiteellisyyttä median uutisissa on tutkittu vain vähän ja viimeisin suomalaistutkimus on ajalta, jolloin uutisointi verkossa ei ollut vielä valtavirtaa. Hienovaraisempi mielipiteenilmaisu rivien välissä jää toisaalta myös tutkimukselta piiloon, koska aukotonta metodia sen tutkimiseen ei ole.
Väliverrosen mukaan kysymys ei lopulta ole siitä, ovatko toimittajat muuttumassa aktivisteiksi, vaan siitä, miten journalismin perinteiset ihanteet elävät ajassa, jossa vakiintuneita arvoja haastetaan ja media toimii yhä enemmän somealustojen ehdoilla. Roolit ovat liikkeessä, mutta puolueettomuuden tavoite ei ole menettänyt merkitystään.
LUE MYÖS:
Asiantuntija varoittaa: Aktivistitoimittajat murentavat median luotettavuutta