Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan sisältyy koko joukko lupauksia politiikan tekotavan muutoksista. Yksi niistä koskee hallituksen ja eduskunnan välistä yhteistyötä. Sen mukaan hallitus sitoutuu ”pitkän aikavälin tavoitteiden huomioon ottamiseen ja järjestelmälliseen parlamentaariseen yhteistyöhön valtioneuvoston ja eduskunnan välillä.” Hallitusohjelman mukaan ”kehittämällä uusia eduskunnan ja valtioneuvoston välisiä yhteistoimintakäytäntöjä voidaan pitkän aikavälin tavoitteet saada todeksi.”
Todellisuus tällä vaalikaudella on osoittautunut toisenlaiseksi. Seuraavat esimerkit puhuvat puolestaan:
Rinteen-Marinin hallitus sitoutui ohjelmassaan jatkamaan monivuotisen valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman laatimista parlamentaarisesti edeltäjänsä Juha Sipilän hallituksen tekemän parlamentaarisen valmistelun pohjalta. Kunnianhimoinen 12 vuoden suunnitelma saatiinkin valmiiksi ja eduskunnan hyväksymäksi kesällä 2021. Samalla kaikki puolueet sitoutuivat suunnitelman edellyttämään rahoituskehykseen.
Ikävä kyllä kevään 2022 kehysriihessä – vain vajaa vuosi sovun syntymisen jälkeen – hallitus päätti leikata juuri näistä yhdessä sovituista liikennehankkeista. Parlamentaarinen sopu oli helpompi rikkoa kuin valtion talouden kipeästi kaipaamien säästöjen etsiminen muualta.
Vielä huonommin kävi Sipilän hallituksen alulle laittamalle parlamentaariselle maanrakennus- ja rakennuslain uudistamiselle. Tahtotila tähän oli ainakin vielä vuonna 2021 kova, mutta lopputulos koko prosessista oli kaikkea muuta. Kansalaisten arkea helpottavan kokonaisuudistuksen sijaan hallitus on nyt viemässä eteenpäin paljon kritiikkiä keräävää rakentamislakia, sillä puolueiden välille ei saatu synnytettyä yhteisymmärrystä alueiden käyttöä koskevan kokonaisuuden sisällöstä.
MRL-uudistuksen typistyminen RKL-uudistukseksi on sittemmin saanut vielä omituisempia piirteitä. Rakennuslain jatkovalmistelussa on rikottu monia hyvän lainvalmistelun käytäntöjä mm. riittävää mahdollisuutta lausua tehtyä esitystä. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös lainsäädännön arviointineuvosto, joka katsoi, että sidosryhmien vaatimukset uuden lausuntokierroksen järjestämisestä olisi ollut perusteltua. Nyt koko sotkun setviminen on kaadettu ruuhkaisen eduskunnan ratkottavaksi.
Viimeinen esimerkki hallituksen halulla pyyhkiä parlamentaarisilla komiteoilla pöytää saatiin viime viikolla, kun hallitus päätti jättää tutkimus- ja kehitystoiminnan lisäverovähennyksen toteuttamatta. Suomessa sen käyttöönotosta sopi parlamentaarinen SDP:n Matias Mäkysen johtama TKI-työryhmä, ja hallituspuolueet päättivät sen käyttöönotosta kevään 2022 kehysriihessä. Päätös luopumisesta tehtiin osana hallituspuolueiden keskenään sopimaa lehmänkauppaa vielä tällä vaalikaudella eduskuntaan tuotavista hallituksen esityksistä.
Tilanne kertoo kaiken olennaisen Marinin hallituksen toimintakyvystä. Hallitusta ei tällä hetkellä johda kukaan, sillä eteenpäin vievien kompromissien sijaan hallituspuolueet keskittyvät toisten nokitteluun. Kuvaavaa on sekin, että myöhemmin samana päivänä sekä keskustan että demareiden rivistä viestitettiin jo tukea kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan Kai Mykkäsen tekemään lakialoitteeseen TKI-vähennyksen säätämisestä.
Huolissaan pitää olla myös meidän parlamentaarisen komitealaitoksemme tulevaisuudesta tämän hallituksen jäljiltä. Mitä virkaa näillä parlamentaarisilla komiteoilla on, jos niiden työtä ei kunnioiteta tai niille ei anneta niiden tarvitsemaan työrauhaa toimia? Ja kuka lähtee komiteoihin istumaan, jos lopputulokset ovat edellä esitetyt?
Tätä kysyisin erityisesti pääministeri Sanna Marinilta. Pahaa pelkään, että vastausta tähän en tule saamaan.
