Itämeri on ainutlaatuinen ja herkkä merialue, jonka tilaa kuormittavat vuosikymmenten aikana kertyneet päästöt. Itämeren pelastaminen ei ole yhden hallituskauden tehtävä, mutta tämä hallitus etenee asiassa määrätietoisesti. Vaikutukset ulottuvat vuosikymmenien päähän, mutta teemme myös sellaisia täsmätoimia, joiden tuloksia voidaan mitata ja seurata jo lyhyemmällä aikavälillä. Työ on motivoivampaa keskeisille toimijoille, kun sen tuloksia ja väliaika-arvioita pääsee näkemään.
Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa Itämeren suojelutoimet on nostettu esiin historiallisen vahvasti. Hallitus on jo kieltänyt lumen kippaamisen sekä laivojen käymäläjäte ja rikkipesurivesien laskemisen mereen. Itämeren suojelutyötä tekevää Baltic Sea Action Groupia lainatakseni kyseessä laivojen jätevesikielto on ollut ”aivan maailmanluokan päätös” ja harvinaisen suuri voitto ympäristönsuojelussa.
Hallitusohjelmassa on painopiste erityisesti Saaristomeren ravinnekuormituksen vähentämisessä, koska alue on niin sanotulla HELCOMin hot spot -listalla. Hallitusohjelman Saaristomeren valuma-alueesta ravinnekierron pilottialue -linjaus polkaistiin heti alkukaudella käyntiin ja työ valuma-alueittain on vauhdissa.
Varsinais-Suomessa toteutettavat valuma-aluepilotit ovat jo nyt tuoneet käytännönläheistä kokemusta paikallisten toimijoiden yhteistyöstä ja vaikuttavista keinoista vähentää fosfori- ja typpivalumia. Vaikuttavuuden kannalta onkin keskeistä saada motivoitua ihmiset mukaan. Tässä auttaa se, että toimia tehdään ja vaikutuksia haetaan erityisesti paikallisesti. Jokainen pääsee vaikuttamaan lähialueensa ympäristöön ja seuraamaan kehitystä.
Saaristomeri-ohjelman toteutus jatkuu hallituskauden ajan, ja sen tavoitteena on poistaa alue HELCOMin hot spot -listalta. Työtä tehdään yhdessä esimerkiksi viljelijöiden, kuntien, yritysten ja tutkijoiden kanssa. Toimet vaihtelevat kipsikäsittelystä peltojen vesiensuojelurakenteisiin ja kosteikkoihin. Lisäksi on tärkeä tehdä toimia myös muualla Suomessa Itämeren ja sisävesien tilan parantamiseksi. Kipsikäsittelyyn olemme myöntäneet rahoitusta eri puolille Suomea, viimeksi pari viikkoa sitten kuusi miljoonaa euroa. Kipsinlevityksellä vähennetään maatalouden fosforikuormaa. Lisäksi ravinteiden kiertoa ja biokaasutuotantoa edistäviä hankkeita on edistetty niin luvitusta sujuvoittamalla kuin investointitukiakin jakamalla.
Energia- ja maatalouden tukien rinnalla erityisen tärkeä rahoituskanava on ympäristöministeriön Ahti-ohjelma. Sen kautta on rahoitettu useita ravinteiden kierrätystä ja vesienhoitoa edistäviä hankkeita. Tänäkin keväänä kuudella miljoonalla eurolla! Näiden toimien vaikutus ei ulotu vain Saaristomereen vaan laajasti koko Itämeren tilaan. Kehitämme hallituksessa ravinnekiertoa edelleen muun muassa valmistelemalla uutta teknologianeutraalia ravinnekiertotukea ja viemme peltomaan ravinnevarantokokeilua eteenpäin vapaaehtoiselta pohjalta alueen viljelijöiden kanssa.
Itämeren suojelussa luonnon monimuotoisuus kulkee käsi kädessä veden laadun kanssa. Uusi EU:n ennallistamisasetus luo jäsenmaille velvoitteen palauttaa heikentyneitä luontotyyppejä ja tässä meriympäristö on myös mukana. Kehitämme luonnonarvomarkkinoita, joiden kautta saisimme yksityistäkin rahoitusta kanavoitua luonnon tilaa parantaviin toimiin, joita esimerkiksi maanviljelijät tai muut maanomistajat voivat tuottaa.
Maanviljelijöiden rooli vesien tilan parantamisessa onkin ratkaiseva ja siksi olemme hakeneet uusia yhteistyön muotoja. Lisäksi EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa tulisi jatkossa löytää kustannustehokkaita toimia ja kannusteita, jotka ohjaavat ravinteiden tehokkaaseen käyttöön ja käytänteisiin, joilla vesistöt eivät kuormitu. Samalla vahvistamme omavaraisuutta ja huoltovarmuutta, kun saamme kotimaiset ravinteet kierrätettyä ja riippuvuutemme tuontilannoitteista pienenee. Itämeri- ja maatalouspolitiikka ovatkin osa kokonaisturvallisuusajatteluamme.
Koko kiinnostus Itämertamme kohtaan on muuttunut, kun siitä on tullut myös osa geopolitiikkaa. Venäjän varjolaivastot ja pakotteiden kiertäminen tuovat alueelle ympäristöriskejä, joita on vaikea ennaltaehkäistä. Kotimaisten tekojen lisäksi kansainvälinen yhteistyö onkin tärkeämpää kuin koskaan, jotta Itämeri pysyy turvallisena ja puhtaana.
