Venäjä vaati ennen Ukrainan vastaisen sotansa laajentamista takuita siitä, ettei Nato ”laajene itään”. Venäjän vaatimuksen hyväksyntä olisi estänyt Suomen Nato-jäsenyyden, jota parhaillaan ratifioidaan Naton jäsenmaiden parlamenteissa. Suomalaisilla on moraalinen vastuu Ukrainan hyvinvoinnista, sillä ukrainalaiset taistelevat meidänkin vapautemme ja oikeuksiemme puolesta. Ilman Ukrainan vahvaa puolustustaistelua ei olisi Nato-Suomea.
Suomi on tukenut Ukrainaa ase- ja humanitaarisin toimituksin, mutta viimeistään nyt on ymmärrettävä, että sotaa käydään usealla rintamalla, jotka koskettavat läheisesti myös Suomea.
Venäjän päätös rajoittaa maakaasutoimituksia Eurooppaan on heidän tapansa iskeä Ukrainaa tukevia EU-maita vastaan. Valtionyhtiö Fortum omistaa enemmistön saksalaisesta energiayhtiöstä Uniperista, joka on yksi venäläisen kaasun merkittävimmistä ostajista Euroopassa. Uniperin on arvioitu tekevän noin kymmenen miljardin euron vuosittaisen tappion kaasutoimitusten rajoitusten vuoksi.
Venäjän sota Ukrainaa vastaan on myös tarkoittanut Fortumin toimintojen lopettamista Venäjällä. Maariski on toteutunut täysimääräisesti ja tutkittavaksi jää, että millaiseen arvioon pohjautuen maariski aikanaan otettiin.
Fortum omistaa Uniperista noin 80 prosenttia, ja maksoi vuonna 2017 yhtiön osakkeista noin seitsemän miljardia euroa. Alkuvuodesta Fortum pääomitti Uniperia kahdeksalla miljardilla eurolla, mutta mahdollinen lisäpääomittaminen nostaisi laskun suuremmaksi. Suomalainen veronmaksaja voisi joutua noin 15 miljardin euron tappion maksajaksi, jos Uniper kaatuisi. Saksan talousministeri Robert Habeck vaati viime viikolla Fortumia osallistumaan Uniperin pelastamiseen. Vaikuttaa siltä, että Saksassa Uniperia halutaan vahvistaa eikä suinkaan alasajaa.
Suomen on hoidettava sotaan liittyvät taloudelliset haasteet kunnialla samaan aikaan kun Ukraina taistelee vapautensa puolesta. Ukrainalla on kovin paikka. Suomi selviää, kun pidämme pään kylmänä, teemme oikeat päätökset ja vahvistamme tukeamme Ukrainalle.
Suomen hallituksen on varmistettava Fortumin johdon kanssa, että sodan seurauksien aiheuttama taloudellinen lasku suomalaisille veronmaksajille on mahdollisimman pieni. Uniperin pelastamalla voidaan välttää pahimmat mahdolliset tappiot, mutta kysymys kuuluu, että kuka maksaa ja kuinka paljon?
Johtopäätöksissä ei voi olla huomioimatta, että nykytilanteen taustalla on Saksan poliittiset päätökset luopua ydinvoimasta ja tuottaa korvaava määrä energiaa maakaasulla. Fortum on esittänyt Uniperin pilkkomista, sillä yhtiön vahvimmat osat ovat vesi- ja ydinvoima Ruotsissa.
Mikä on Suomen hallituksen strategia, jolla Fortumin ja Uniperin tilanteesta selvitään mahdollisimman vähin taloudellisin vaurioin? Mitä linjaavat pääministeri Sanna Marin (sd.) ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.), jotka kummatkin edustavat demareita? Saksassa on demarijohto, joten uskon, että Suomen ja Saksan valtiojohdon välillä keskusteluyhteys on kunnossa ja tiivis.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen on perustellusti vaatinut pääministeri Sanna Marinia keskeyttämään lomansa ja johtamaan etulinjassa. Ratkaisua Uniperin tilanteeseen on haettava aktiivisesti myös poliittisesti.
Opposition on syytä jättää eduskunnassa välikysymys valtionyhtiö Fortumin taloudellisesta tilanteesta koskien sen omistusta Uniperissa. Eduskunta edustaa kansaa ja kansalla on oikeus tietää, mihin ja miten veronmaksajien rahoja käytetään. Energiapolitiikassa on pyykkiä pestäväksi.
