”Suomi on EU:ssa pieni toimija, mutta samalla koko EU:sta on vaarassa tulla maailman mittakaavassa pikkupelaaja. Ongelmana on, että Kiina, Intia ja Yhdysvallat pelaavat eri säännöillä – ja EU pitää yllä suuria egoja ilman todellista voimaa, kun muut menevät ohi”, tiivistää suomalainen Kemianteollisuuden yritysjohtaja vastauksessaan julkistettuun toimialaliittonsa syyskuun alussa toteuttamaan jäsenpulssiin.
Vielä kovempaa kieltä käyttää Kemianteollisuuden toimitusjohtaja Mika Aalto. Hänen mukaansa EU:n toiminta kauppaneuvotteluissa on näyttäytynyt ulospäin lammasmaiselta. ”Kauppapolitiikan pitäisi olla EU:n ydinosaamista, mutta se, että EU poistaa kokonaan tuontitullinsa saadakseen 15 prosentin vientitullit, kertoo Donald Trumpin vieneen EU:ta kuin litran mittaa. Tarvitsemme vahvan EU:n, jolla on kanttia neuvotella yhteisen talousalueen eduista ja kauppapolitiikasta”, Aalto sanoo Kemianteollisuuden tiedotteessa.
Jäsenpulssin palaute tukee Aallon vakavaa viestiä. Kyselyssä 45 prosenttia kemianteollisuuden toimitusjohtajista arvioi yrityksensä tilanteen huonoksi tai erittäin huonoksi. Eniten kritiikkiä saavat EU:n kauppaneuvottelut USA:n kanssa. Vain 6 prosenttia alan yrityksistä arvioi neuvottelujen lopputuloksen myönteiseksi, ja selvä enemmistö katsoo, ettei kauppasopimus lisää investointihalukkuutta Suomeen.
Kemianteollisuus ei valitettavasti ole huolensa kanssa yksin. EK:n viime viikolla julkistetussa Vientibarometrissa katse kohdistuu myös Trumpin tullipolitiikan yrityksille aiheuttamiin ongelmiin. Hieman yli 40 prosenttia Suomen vientiyrityksistä arvioi USA-viennin vähenevän hieman ja 15 prosenttia merkittävästi. Toisaalta lähes yhdeksän kymmenestä yrityksestä uskoo voivansa siirtää tullit amerikkalaisten asiakkaidensa hintoihin. Mikäli sama toteutuu laajemminkin Euroopassa, Trumpin tavoite tuotannon siirtämisestä USA:han ja amerikkalaisten työpaikkojen lisäämisestä jää vain haaveeksi ja laskun maksavat viime kädessä jenkkikuluttajat.
Hyvää on kuitenkin se, että talven lukemiin verrattuna EK:n vientibarometrissa on jo merkkejä viennin kasvusta. Myös EK toivoo kuitenkin EU:n kauppapolitiikalta parempaa suorittamista. Kun USA:n vienti takkuaa, uusia markkinoita suomalaistuotteille pitäisi saada muualta Amerikoista ja Aasiasta. Kanadan ja Japanin kanssa hyviin kauppasopimuksiin päästiinkin, mutta tästä on kulunut jo muutama vuosi. Esim. EU-Mercosur -sopimuksen nopea voimaantulo auttaisi asiaa.
Onko EU:n kauppapolitiikka sitten ollut viime vuosina täyttä sutta? Onko meitä viety kuin litran mittaa?
Neuvotteluissa Trumpin hallinnon kanssa EU on johdonmukaisesti puolustanut sääntöperusteista kansainvälistä kauppaa ja pyrkinyt varmistamaan, että saavutetut sopimukset ovat hyväksyttäviä kaikille osapuolille, sen sijaan että vain alistuttaisiin välittömiin paineisiin. Toisaalta EU on edelleen pitänyt ilmastonmuutokseen ja sosiaalisiin standardeihin liittyviä näkökohtia esillä kauppapolitiikassaan.
EU siis pitää kiinni periaatteistaan, mutta samalla myös vanhasta paradigmasta, vakaasta globaalista kaupankäyntiympäristöstä. Maailma kuitenkin näyttää huomattavan erilaiselta kuin vain vuosikymmen sitten, jolloin elettiin edelleen hyperglobalisaation aikaa. Nouseva protektionismi, kauppasodat ja eskaloituvat tullijärjestelmät muovaavat ehkä pysyvämminkin uudelleen globaalitaloutta.
Olisiko EU:nkin aika kohdata tämä uusi todellisuus? Mielestäni on. Kysymys ei sitä paitsi ole enää siitä, pitäisikö sopeutua, vaan siitä, kuinka tehdä se vaarantamatta EU:n taloudellista suorituskykyä tai kuluttajien luottamusta. Uskon, että hivenen lisää itsekkyyttä EU:lta on mahdollista toteuttaa samalla, kun kauppamahti edelleen pyrkii pitämään vapaan maailman lippua edes lipputangon läheisyydessä.
Tullit tulevat varmasti jatkossakin pyytämättä ja yllätyksenä. Kun tullit aiemmin nähtiin poliittisina nyansseina, ne heilahtelevat nykyään nopeasti poliittisten muutosten, kansallisen turvallisuuden agendojen ja kansainvälisten kiistojen myötä. Tulliperusteiset talousshokit eivät ole poikkeuksia vaan osa toimintaympäristöä.
Historiallinen data ja lineaariset ennusteet eivät tässä ympäristössä enää toimi eivätkä perinteiset riskimallit pysy vauhdissa mukana. Etusijalle pitäisi asettaa skenaarioanalyysi, yritysten olisi laajennettava geopoliittista osaamistaan ja nostettava kaikin tavoin resilienssiään. Myös yritysten hallituksissa on tärkeää kasvattaa valmiuksia sen varmistamiseksi, että toimitusjohtaja ja johtoryhmät saavat tukea hallituksen jäseniltä, jotka ymmärtävät toimitusketjujen dynamiikkaa, kauppasääntelyä ja laajempaa geopoliittista maisemaa.
