Turvallisuus nousee eurovaalien tärkeimmäksi teemaksi, sillä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ei näytä päättymisen merkkejä. Euroopan apua Ukrainaan tulisi lisätä ja Venäjän pakotteita edelleen kiristää. Suomalaiset ovat hyvin myötämielisiä Ukrainan tukemiseen, mutta millä saamme vakuutettua kaikki muut EU-maat asian tärkeydestä?
EU:n turvallisuuspolitiikkaa jäsenmaiden roolien kannalta ovat nyt päättyvän kauden aikana muuttaneet kaksi seikkaa. Brittien irtaantuminen EU:sta ja Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon.
Millaista EU:n yhteistä turvallisuuspolitiikkaa Suomi haluaa edistää? Edellytetäänkö EU:n ratkaisujen olevan sopusoinnussa Nato-velvoitteiden kanssa, nähdäänkö instituutiot rinnakkaisina vai painotetaanko eurooppalaista yhteistyötä enemmän kuin Natoa? Entä ollaanko valmiit tukemaan Ukrainaa ilman EU:n yhteisvastuuta esimerkiksi Pohjoismaiden muodostamana koalitiona tai jopa Suomen osalta itsenäisesti?
Kauden aikana Unkari on vaikeuttanut yksimielisyyden löytymistä. Ollaanko valmiit luopumaan yksimielisyyden vaateesta, jottei Unkari tai senkaltaiset maat pysty torppaamaan Ukrainan auttamista? Nopeasti ajateltuna tämä olisi ilmeinen ratkaisu, mutta heikentäisikö se EU:n yhtenäisyyttä ja avautuisiko väylä erivapauksiin ja -vastuisiin silloin muissakin kysymyksissä?
Yhdysvaltojen vaalit tuovat tilanteeseen oman jännitteensä. Siinä missä hyökkäyssodan alkuvaiheessa USA osoitti EU:lle esimerkkiä Ukrainan tukemisessa, nyt tilanne saattaa olla päinvastoin. Euroopan tuki Ukrainalle on oleellista paitsi itseisarvona mutta myös signaalina muulle maailmalle. Kuinka tärkeänä Eurooppa näkee Ukrainan puolustamisen ja uskooko EU Ukrainan mahdollisuuksiin muutenkin kuin puheiden tasolla?
Euroopan parlamentin seuraavalla viisivuotiskaudella nousee esiin EU:n laajeneminen, joka konkretisoituu Ukrainan jäsenyyteen. Ollaanko jäsenehdoista valmiit tinkimään, jotta Ukraina saadaan kiinnitettyä länsi-integraatioon? Vai tulisiko harkita jonkinlaista kumppanuusmallia, jossa jäsenyyden ja ei-jäsenyyden rinnalle saataisiin rakennettua niin sanottu kolmas tie? Olihan Suomikin täysin valmis Nato-maa ja vahva Nato-kumppani jo ennen jäsenyyden sinetöintiä.
Kevään turvallisuuspoliittinen keskustelu on samanaikaisesti kannanottoja ja linjauksia akuuttiin turvallisuustilanteeseen, mutta myös pidemmän aikavälin strategista määrittelyä EU:n merkityksestä. Yhtä tärkeää kuin on varmistaa se, ettei Ukraina häviä sotaa, on pitää kiinni länsimaisesta demokraattisesta järjestelmästä ja oikeusvaltioperiaatteesta.
Maailmanpolitiikan isossa kuvassa näyttää olevan käynnissä autoritääristen ja liberaaliin demokratiaan nojautuvan järjestelmien taistelu. Vain vahvistamalla jälkimmäistä, voi EU menestyä sekä akuuteissa kriiseissä että pitkässä juoksussa.
Kunhan politiikan julkisuuden agendalta löytyy tilaa eurovaaleille, toivottavasti mahdollisimman pian, päästään keskustelemaan näistä kysymyksistä. Ehdokkailta odotetaan näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia turvallisuuspolitiikasta, joka on Suomelle ensiarvoisen tärkeä aihepiiri tulevalla parlamenttikaudella. Suomella tulee olla ja Suomelta myös odotetaan nyt selkeitä linjanvetoja ja vahvaa vaikuttamista.
Kirjoituksessa esitetyt pohdinnat perustuvat muun muassa Ajatuspaja Toivon julkaisemiin artikkelikokoelmiin ”Suomen Nato-kevät 2022” ja ”Suomi Euroopan Unionissa – Mitä seuraavaksi” (2023) sekä Kyselyraporttiin 5/2023 Ukrainan sodan tukemisesta. Julkaisut löytyvät täältä. Parhaillaan ajatuspajassa on käynnissä hanke, jossa pohditaan Suomen Nato-strategian merkitystä eri näkökulmista.
