Kohta puolitoista vuotta Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen Euroopan puolustusteollisuus on tilausten ylikuormittama. Lähes kaikkien asejärjestelmien ja puolustuskaluston – ampumatarvikkeista ilmatorjuntajärjestelmiin ja panssaroituihin ajoneuvoihin – kysyntä on ennennäkemätöntä.
On tosiasia, että viime vuosikymmeninä Euroopan maat eivät ole olleet kovin aktiivisia huolehtimaan oman puolustusteollisuutensa tilasta. Maat ovat leikanneet puolustusbudjettejaan ja vähät välittäneet Naton asettamasta rajasta, jossa puolustusmenojen tulisi olla vähintään kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta.
Venäjän hyökkäyksen alettua viime vuoden helmikuussa Euroopan puolustusteollisuus ei ollut valmis aseiden kysynnän räjähdykseen. Tuotannon nostaminen sataan prosenttiin ei riittänyt, joten teollisuuden on pakko lisätä tuotantokapasiteettia kysynnän kattamiseksi.
Yrityksissä on kuitenkin haluttomuutta kapasiteetin kasvattamisen edellyttämiin investointeihin, jos ne eivät saa hallituksiltaan pitkän aikavälin takeita tilausten jatkumisesta.
Teollisuuden vaade on ymmärrettävä, koska on mahdollista, että kolmen–viiden vuoden kuluttua puolustusbudjetteja aletaan jälleen leikata, kysyntä romahtaa ja juuri valmiiksi saatu uusi kapasiteetti jää käyttämättä. Hallitusten myöntämät takuut tilausten jatkumisesta varmistaisi sen, että investoinnit maksaisivat varmasti itsensä takaisin.
Kolikon toisella puolella monen maan hallitus näkee, että 120 miljardin euron vuotuiset tulot keräävän Euroopan puolustusteollisuuden pitäisi myös ottaa itse vastuuta ja pyrkiä investoinneillaan nopeuttamaan toimituksia.
Tällä hetkellä esimerkiksi BAE Systemsin valmistamisen joidenkin panssaroitujen ajoneuvojen toimitusajat ovat venyneet seitsemään vuoteen – kolme kertaa pidempään kuin ennen helmikuuta 2022. Tänään tilatut ajoneuvot tulevat tuotantolinjalta vuonna 2030.
Pitkät toimitusajat ongelmat voivat johtaa siihen, että hallitukset alkavat etsiä asejärjestelmiä ja puolustuskalustoa Euroopan ulkopuolelta. Silmiinpistävin esimerkki siitä on Puola, joka on lähtenyt aktiiviseen yhteistyöhön Etelä-Korean kanssa ja saa uusia aseita lähes ennätysajassa.
Edes Yhdysvaltain massiivinen puolustusteollisuus ei pysty tällä hetkellä yksin vastaamaan kaikkeen globaaliin kysyntään, joten Euroopalla olisi tilaisuutensa. Samalla Eurooppa voisi toteuttaa Saksan, Italian ja ennen kaikkea Ranskan unelmaa riippumattomuudesta Yhdysvaltain tuotantoketjuista ja rakentaa omia kansallisia menestystekijöitään.
Nato-johtajien on määrä tukea Vilnassa myös aloitetta yhteishankinnoista. Sen osana on standardien virtaviivaistaminen, jotta samat ammukset toimisivat eri maiden asejärjestelmissä, mikä olisi ratkaisu varsinkin Ukrainassa ilmi tulleeseen ongelmaan.
