Presidentinvaalin jälkeen on toiset tärkeät vaalit, sillä kesäkuussa äänestämme edustajat seuraavalle europarlamenttikaudelle. Ensi vuonna puolestaan tulee kuluneeksi 50 vuotta Helsingin ETYK-kokouksesta ja vuorossa on jälleen Suomen ETYJ-puheenjohtajakausi. Suomen kannattaa siksi – juuri nyt – kiinnittää huomiota näihin kahteen Euroopan turvallisuuden kannalta merkittävään organisaatioon.
Edelliset kaksi vuotta Suomessa on täysin ymmärrettävästi keskitytty Nato-jäsenyyteen ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin. Suomella on kuitenkin Naton lisäksi parisenkymmentä muutakin kahden-, kolmen- tai monenvälistä puolustussopimusta, tai ainakin turvallisuusyhteistyöhön tähtäävää ohjelmaa. Näistä Euroopan unioni sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö eivät ole ainakaan vähäpätöisimmästä päästä.
Helsingin hengen mukaisesti myös EU on palannut juurilleen: turvallisuuden takaajaksi. Ukrainan kriisin myötä EU:sta on tullut entistä vahvemmin geopoliittinen rauhan unioni. Kauppasopimuksista alkunsa saanut yhteisö on nykyään ennen kaikkea turvallisuusunioni.
ETYJ:n merkitys puolestaan ei ole poistunut mihinkään. Se on edelleen maantieteellisesti mitaten maailman laajin alueellinen turvallisuusjärjestö. Käytännössä ETYJ:n vaikutukset Suomeen heijastuvat kuitenkin pitkälti EU:n kautta, sillä EU:n jäsenenä Suomi sovittaa ETYJ-politiikkansa yhteen muiden EU-maiden kanssa.
Merkittävimpiin seuraavaksi päätettäviin asioihin kuuluu muun muassa kysymys EU:n laajenemisesta. Ukraina, Moldova, Georgia sekä Länsi-Balkanin maat ovat kaikki jättäneet jäsenhakemuksensa – osa jo 20 vuotta sitten.
Euroopan unioni laajenee, mutta hitaasti. Se ei ole pelkästään huono asia, sillä turvallisuuspolitiikan on hyvä olla hieman tylsää ja pragmaattista. Ennustettavuus luo turvallisuutta. Samasta syystä vahva EU on Suomen etu ja Euroopan turvallisuuden edellytys. Siksi unionin laajeneminen ei ole ideologinen kysymys. Se on strateginen.
Suomalaiset ovat perinteisesti olleet turvallisuutta lisäävä kansa. Modernissa maailmassa se tarkoittaa vaikuttamista myös meille tärkeissä kansainvälisissä yhteisöissä. Rauha, sivistys, demokratia ja ihmisoikeudet kaipaavat jälleen puolustajaa, eikä Suomi väistä vastuutaan.
Euroopan turvallisuuden kannalta merkittäviä ratkaisuja tehdään lähivuosina juurikin EU:ssa, ja nämä päätökset tulevat kantamaan vuosikymmenien päähän. Tulevissa eurovaaleissa olisi isänmaan ja koko mantereen tulevaisuuden vuoksi hyvä valita edustajia, jotka rakentavat uskoa, toivoa sekä yhteistyötä. On syytä tehdä viisaita päätöksiä.
