Vuonna 2019 lähestyimme uutta vuosikymmentä suurin odotuksin ja iloisin tunnelmin. Moni meistä elätteli toiveita iloisen 1920-luvun toisinnosta, jolloin vuosikymmenen keskeisinä teemoina länsimaissa olivat vallattomuus, uudistuminen, elintason nousu ja epäsovinnaisuus. Yhdysvalloissa 1920-lukua on nimitetty kultaiseksi vuosikymmeneksi tai jazz-ajaksi ja Euroopassa vuosikymmentä leimasi pako edellisen vuosikymmenen maailmansodan kauhuista. Suomi oli vasta itsenäistynyt ja otimme merkittäviä askeleita tasa-arvon ja demokratian saroilla.
Uuden vuosikymmenen aattona kohotimme maljat ystävieni kanssa ja katsoimme tulevaisuuteen toiveikkaina. Valitettavasti iloisen 20-luvun sijasta näytämme saaneen ainoastaan joukon historiasta tuttuja vitsauksia: pandemian, taloudellisten kriisien kiihdyttämän velkakierteen, ääriliikkeiden ja polarisaation nousun ja viimeisenä Venäjän aloittaman törkeän hyökkäyssodan ja ydinaseilla ryyditetyn maailmansodan uhan.
Länsimaille uuden vuoden ja vuosikymmenen juhlimisesta ei seurannut iloisia muistoja vaan perhekriisejä ja krapula, joka ei näytä hellittävän.
Juuri nyt olemme tilanteessa, johon 1980-luvun jälkeen syntyneet ovat saaneet tutustua ainoastaan historiankirjoista ja populaarikulttuurista: kärsimme energiakriisistä ja pelkäämme ydinsotaa. Molempiin syyllinen istuu Moskovassa (tai jossakin bunkkerissa Ural-vuoristossa) ja hautoo harhaisia juoniaan uudesta maailmanjärjestyksestä. Putinin fantasioissa Venäjän imperiumi tekee paluun moninapaisen maailman keskeiseksi pelaajaksi.
Ydinsodan riski on Venäjän uhittelusta huolimatta epätodennäköinen, mutta energiakriisi on ratkaistava tässä ja nyt. Venäjän hyökkäystä seuranneisiin lännen perusteltuihin pakotteisiin Putin vastasi energia-aseilla, joista väkevin on venäläisen maakaasun tuonnin rajoittaminen Eurooppaan. Minun on vaikea uskoa, että mikään muu taho kuin Venäjä olisi myöskään Nordstream-kaasuputkia vastaan tehdyn sabotaasin takana.
Energia-ala Suomessa on vastannut Venäjän aggressiivisiin toimiin väkevästi.
Venäläisestä energiasta on luovuttu samalla, kun kiihdytämme energiasiirtymää ja valmistaudumme tulevaan lämmityskauteen varastoimalla polttoaineita. Ala ratkoo myös sähkön riittävyyteen ja hintaan liittyviä yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti merkittäviä ongelmia – tiiviissä yhteistyössä päättäjien ja viranomaistahojen kanssa.
Myös Euroopan unioni on esittänyt kriisitoimia ja Suomessa on Motivan johdolla käynnistetty Astetta Alemmas -kampanja, joista molemmat tähtäävät uhkaavan sähköpulan ja hintatason hallintaan. Astetta Alemmas -kampanjaan kannattaa muuten tutustua ihan jokaisen, sähkölaskun suuruudesta riippumatta, sillä erityisesti kulutuskysynnän joustoilla on nyt suuri merkitys sähkön riittävyydelle. EU:n esityksistä osa taas on perusteltuja ja osa hakee historiasta vertaistaan ongelman ohi ampuvien ja luokattoman huonosti valmisteltujen esitysten joukosta (lue: tuottokatto).
Onko edessä kylmä talvi ja vaikea vaalikevät?
Ministeri Mika Lintilä totesi tuoreessa kirjoituksessaan energian saatavuuden häiriöiden olevan mahdollisia tulevana talvena. Keskeisen haasteen muodostavat kylmät ja tuulettomat talvipäivät, jolloin kulutus on huipussaan, mutta tuulivoimasta ei ole avuksi. Näinä päivinä, joita toivottavasti on tulevana talvena rajallisesti, tarvitaan yhteistyötä, malttia ja tervettä järkeä sekä hieman kuuluisaa suomalaista sisua.
Lintilä puhuu suoraan todetessaan, että energian toimitusvarmuuden häiriöt ovat mahdollisia tulevana talvena. Yhtä rehellistä on todeta, että Venäjä voi tulevan talven aikana pyrkiä eskaloimaan tilannetta turvautumalla sabotaasiin kriittistä energiainfrastruktuuria vastaan Suomessa ja muualla Euroopassa. Viranomaiset ja energiayhtiöt varautuvat näihin riskeihin niin hyvin kuin mahdollista, mutta jokaisella on syytä olla kotivara valmiina.
Yhteiseurooppalaisen rintaman on seistävä ukrainalaisten tukena. Valtioiden on tuettava vaikeimmassa asemassa olevia ja edistettävä päätöksillään energiamarkkinoiden vakautta.
Poikkeusoloista ja kovasta hinnasta huolimatta meidän on karaistava itsemme sietämään Venäjän hyökkäyssodan ja energia-aseen aiheuttama haitta. Se on lopulta pieni verrattuna ukrainalaisten kokemaan inhimilliseen hätään ja kuolemaan, jota Vladimir Putinin Venäjän rosvojoukot jakavat.
Tilanne on nyt erilainen kuin 1920-luvulla, mutta menneisyydestä voi oppia paljon. Iloisen vuosikymmenen nurjalta puolelta löytyy fasismin ja natsisin nousu Euroopassa, kun Mussolini nousi valtaan Italiassa ja Hitler yritti vallankaappausta Saksassa. Tunnemme historiasta sen, miten kansalaisten hätää ja turhautumista on käytetty hyväksi vallan anastamiseksi ja tiedämme, miten tuo tie johti lopulta toisen maailmansodan liekkeihin. Heikkojen demokratioiden liennyttäjistä ei ollut vastusta sodalla uhkailevalle diktaattorille.
Tällaisen kierteen toisintoa on vältettävä kuin ruttoa. Menneisyydestä on opittava.
Poliittisilla päätöksentekijöillä on siis merkittävä vastuu kannettavana.
Vuosia kestäneet kriisit ovat kuitenkin luoneet EU-tasolle ilmiön, jossa komission esittämiä perustavanlaatuisia muutoksia yhteisiin pelisääntöihin ajetaan neuvoston hätäkokouksissa kuin käärmettä pyssyyn. Suomessa lähestyvät eduskuntavaalit taas luovat painetta puolueiden avauksille ja nokituksille, joista on saatu esimakua viimeisten viikkojen aikana niiden testatessa energiapoliittisia kantojaan eri yhteyksissä.
Juuri tällä hetkellä on aika hakea poliitikkojen työkalupakeista löytyviä ratkaisuja seuraavan lämmityskauden eli tulevien talvikuukausien haasteiden ylittämiseen. Harkitut ratkaisut on rajattava vain niille kuukausille, joilla niiden vaikuttavuus on maksimaalinen ja päätökset on tehtävä hyvin pikaisella aikataululla, jotta ne ehtivät vaikuttaa.
Sen jälkeen, kun akuutti kriisi on hellittänyt, voidaan tarvittaessa aloittaa keskustelu energiamarkkinoiden pelisääntöjen ja mekanismien laajemmista uudistuksista eurooppalaisella tasolla. Näitä prosesseja ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa tai kuvitella, että Suomi voi tai sen kannattaisi muuttaa energiamarkkinoiden pelisääntöjä yksipuolisilla ilmoituksilla.
Energia-ala tuntee vastuunsa kriisin keskellä. Alaan kohdistuu ennen näkemätön huomio ja yhteiskunnallinen paine, kun se hakee ratkaisuja käytännön tulevan talven haasteisiin ja akuuttiin markkinahäiriöön, joka uhkaa jopa yhtiöiden likviditeettiä. Energiakaupungit yhtenä energia-alan vastuullisista toimijoista käy jatkuvaa vuoropuhelua päättäjien ja viranomaisten kanssa, jotta tarvittavia ratkaisuja voidaan ajoittaa ja kohdistaa oikein ja virheliikkeiltä vältytään. Apua on tarjolla ja sitä tarjotaan.
Uskon, että myös poliittiset päättäjät tuntevat vastuun painavan ja pystymme yhteistyössä ylittämään tämän kriisin akuutin vaiheen ja edistämään energiasiirtymää, jolla jätämme kriisin lopullisesti taaksemme lähivuosien aikana.
Putin vääntää energiaruuvia ja pyrkii murtamaan EU-maiden keskinäisen yhteistyökyvyn ja tuen Ukrainalle – hän ei saa voittaa tätä vääntöä. Historia ei saa toistaa itseään.
