Eläinsuojelulain uudistaminen on ollut käynnissä pitkään. Viime syksynä hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi eläinten hyvinvoinnista ja siihen liittyviksi laeiksi. Eduskunta hyväksyi uudistuksen. Paljon korjattavaa jäi silti tulevalle hallitukselle ja eläinten hyvinvointilain uudistamisen tarpeet jatkuvat.
Koko ajatus lainsäädäntöön lähtee edelleen siitä, että eläin rinnastetaan esineeseen ja että eläinten fyysisistä ja psyykkisistä perustarpeista voidaan joustaa tarvittaessa. Esimerkiksi ihmisen uskonnonvapaus menee eläinten hyvinvoinnin edelle, kuten kävi päätöksessä halal- ja kosher-teurastusten sallimisessa.
Eläimiä ei kuitenkaan pitäisi rinnastaa esineisiin, vaan ne pitäisi nähdä elävinä ja tuntevina olentoina ja yksilöinä. Myös eläinten oikeutta hyvään elämään pitää kunnioittaa itseisarvona. Jos eläimet nähtäisiin lainsäädännössä itseisarvoisesti elävinä olentoina, eikä esineinä, esimerkiksi niiden hyvinvointia loukkaavista eläinsuojelurikoksista voisi antaa kovempia rangaistuksia. Valitettavasti vielä lakiuudistuksen jälkeenkin eläin rinnastetaan kuitenkin lainsäädännössä esineeseen, jota pidetään ihmisen omaisuutena.
Myös siirtymäaika joihinkin uusiin ja parempiin käytäntöihin on laissa kohtuuttoman pitkä. Esimerkiksi porsaiden kastroinnissa paikallispuudutus muuttuu pakolliseksi vasta vuonna 2027. Karjuporsaiden kirurginen kastraatio kielletään vasta vuonna 2035, vaikka immunokastraatio olisi mahdollista jo nyt. Siirtymäaika lypsylehmien kiinnipidosta luopumiseen kestää vuoteen 2028 saakka.
Kaiken kaikkiaan nykyaikaista muutosta eläinten juridiseen asemaan ei ole luvassa. Eläinten asema tuntevana olentona on kuitenkin tunnistettu jo Suomea sitovassa Lissabonin sopimuksessa. Silti eläimille ei ole edelleenkään taattu subjektiivisia oikeuksia lainsäädännössä. Eläimiin kohdistetaan siis samanlaista sääntelyä kuin esineisiin, vaikka jokainen eläin on itsessään arvokas yksilö. Ymmärryksemme eläimistä ja niiden lajityypillisistä tarpeista ja kognitiivisista kyvyistä kasvaa onneksi hurjaa vauhtia. Suomessa tehdään laadukasta tutkimusta ja sitä pitäisi käyttää yhä laajemmin lainsäädäntötyön pohjana.
Ne meistä, joilla on esimerkiksi koira, tietävät, että eläimillä on yksilöllisiä tunteita ja ajatuksia. Ne ovat herkkiä persoonia, nauttivat silityksistä ja toisaalta voivat tuntea kipua eläinlääkärissä. Seuraavan hallituksen täytyykin uudistaa eläintensuojelulaki modernimmaksi ja tunnustamaan myös eläinten itseisarvon.
