Sodankäyntiin kuuluu olennaisena osana kamppailu tulkinnoista ja mielikuvista. Nykytodellisuudessa, kännyköiden ja sosiaalisen median aikakaudella, jokainen voi kertoa tarinansa siten kuin haluaa. On mahdollista menestyä sotilaallisesti mutta hävitä informaatioympäristössä, jos vastapuoli onnistuu esittämään oman tarinansa paremmin.
Nämä havainnot nousevat esiin everstiluutnantti Teemu Saressalon Maanpuolustuskorkeakoululle tekemästä väitöskirjasta. Saressalo tutki väitöskirjaansa varten informaatiovaikuttamista Ukrainan sodan alkuvaiheessa sekä Israelin operaatioissa.
Saressalo havaitsi tapaustutkimuksissaan selvän ristiriidan: taistelukentän tapahtumat eivät automaattisesti määritä sitä, miten tilanne ymmärretään.
– Taistelukentällä Israel oli ylivoimainen, mutta Hamasin ja Hizbollahin ei tarvitse kuin olla tuhoutumatta kokonaan voidakseen esiintyä voittajina ja kuvata Israel häviäjänä.
Hamas ja Hizbollah toimivat ja levittävät ideologiaansa verkostomaisesti pienien solujen kautta, joten niiden toiminnan estäminen on äärimmäisen vaikeaa. Liikkeiden johtohahmot saavat äänensä kuuluville sosiaalisen median kautta.
Israelin operaatioissa toistuu Saressalon mukaan sama kaava: ensin Israel on hyökkäyksen uhri, jolloin sen vastaiskua pidetään oikeutettuna. Kun vastaisku alkaa näyttää kansainvälisen yhteisön mielestä liioitellulta, se tuomitaan. Tähän vaikuttaa eniten siviiliuhrien määrän kasvu.
Sotilastoiminta ja vaikuttaminen kulkevat käsi kädessä
Saressalo käsittelee artikkelimuotoisessa väitöskirjassaan myös Venäjän ja Ukrainan sodan alkuvaiheita perehtyen vapaaehtoisten yksikön, Azov-pataljoonan informaatiovaikuttamiseen ja operointiin taktisella tasolla vuonna 2014.
– Azov-pataljoonan kohdalla keskeinen havainto on, että sotilaallinen toiminta ja informaatiovaikuttaminen kulkivat käsi kädessä. Kyse ei ollut pelkästä taistelutoiminnasta, vaan samanaikaisesti rakennettiin näkyvyyttä, kannatusta ja identiteettiä, Saressalo kuvaa.
Erityisesti sosiaalinen media oli Azoville tärkeä työkalu. Sen kautta rekrytoitiin uusia jäseniä, kerättiin tukea ja pyrittiin vaikuttamaan yleiseen mielikuvaan.
– Sisällössä yhdistyivät toisaalta voimakkaat sotilaalliset viestit, kuten taisteluvideot, ja toisaalta pyrkimys näyttää toiminta hyväksyttävänä ja yhteiskunnallisesti hyödyllisenä. Sotilaallisesti pataljoona oli taktisesti tarkasteltuna kohtalaisen hyvin toimiva ja tehokaskin. Poikkeuksellisen siitä tekee sen ”siviilijaosto” hyväntekeväisyystoimintoineen sekä poliittisine kytköksineen, Saressalo arvioi.
Azov haki yhteiskunnallista hyväksyntää hyväntekeväisyyskampanjoilla ja varainkeruulla. Vaikka pataljoona sai paljon näkyvyyttä, sen vaikutus jäi rajalliseksi. Se ei myöskään onnistunut kääntämään näkyvyyttään merkittäväksi poliittiseksi vallaksi, jota se tavoitteli. Pataljoona on sittemmin sulautunut osaksi Ukrainan kansalliskaartia.
Viestinnän nopeus on kasvanut
Saressalon tutkimuksen perusteella voi päätellä jotain yleisemminkin siitä, millaisia informaatiovaikuttamisen keinoja Ukrainan sodan osapuolet käyttivät ja käyttävät edelleen.
– Tutkimuksen perusteella informaatiovaikuttaminen oli jo sodan alkuvaiheessa keskeinen osa toimintaa. Osapuolet rakensivat aktiivisesti omia tulkintojaan tilanteesta ja pyrkivät vaikuttamaan sekä kotimaiseen että kansainväliseen yleisöön, Saressalo sanoo.
Keskeinen väline oli sosiaalinen media, jonne syötettiin kuvia ja videoita rakentaen erilaisia kertomuksia tilanteista.
– Mukana oli sekä valtiollisia että ei-valtiollisia toimijoita, ja yksittäisten ihmisten rooli korostui digitaalisten alustojen myötä. Esimerkkejä taistelutahtoa nostavista ilmiöistä olivat muun muassa Käärmesaaren puolustajat, Kievin haamu -lentäjä sekä itse presidentti Zelenskyi, Saressalo toteaa.
Kun sodan alkuvaiheen informaatiovaikuttamista vertaa myöhempään, vuoden 2022 jälkeiseen kehitykseen, peruskeinot ovat pysyneet Saressalon mukaan pitkälti samoina.
–Sen sijaan nopeus, mittakaava ja vaikuttavuus ovat kasvaneet. Informaatiovaikuttaminen on nykyään entistä reaaliaikaisempaa ja hajautuneempaa. Lisäksi tekoäly muuttaa tätä koko ajan yhä kiihtyvällä vauhdilla, hän toteaa.
Israel viestii globaalille yleisölle
Israelin informaatio-operaatioissa tapahtunut kehitys näkyy puolestaan melko selkeänä jatkumona 2000-luvun alusta nykyaikaan.
– Varhaisemmissa vaiheissa painotus oli enemmän perinteisessä tiedottamisessa, mutta ajan myötä toiminta muuttui suunnitelmallisemmaksi ja strategisemmaksi. Teknologian kehitys ja sosiaalisen median ilmestyminen, kehitys ja laajeneminen olivat huomattavia tekijöitä.
Sosiaalisella medialla viestejä saatiin suoraan kohdeyleisöille, ja eräs keskeinen muutos on ollut kansainvälisen yleisön huomioiminen.
–Viestintää ei suunnattu pelkästään omalle väestölle, vaan yhä enemmän globaalille yleisölle ja medialle. Tällä tavoiteltiin tukea Israelin toimille kansainvälisen yhteisön suunnasta strategisellakin tasolla, Saressalo toteaa.
Samalla on korostunut myös ymmärrys siitä, että sotilaallinen menestys ei yksin riitä, vaan omat toimet tulee esittää oikeassa kontekstissa.
Informaatiovaikuttaminen ulottuu yksilöihin
Jokaisen olisi Saressalon mielestä hyvä ymmärtää informaatiovaikuttamisesta se, että se tavoittaa jokaisen.
–Ehkä keskeisin asia on se, että informaatiovaikuttaminen ei koske vain valtioita tai viranomaisia, vaan se ulottuu myös yksilötasolle. On hyvä tiedostaa, että sisältöjä tuotetaan usein tietty tarkoitus mielessä, Saressalo toteaa.
Pohtimalla esimerkiksi some-julkaisun lähdettä, sisältöä, kohdeyleisöä sekä minkälaista vaikutusta sillä yritetään saada aikaan, voidaan päästä mahdollisen vaikutusyrityksen jäljille.
–Kriittinen suhtautuminen tietoon on tärkeää ja medialukutaito on oleellinen osa kansalaistaitoja. Samalla on hyvä ymmärtää, että myös pienet toimijat voivat saada paljon näkyvyyttä ja vaikuttaa keskusteluun, Saressalo sanoo.
Haastattelun lisäksi lähteenä on käytetty Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemaa Teemu Saressalon väitöskirjaa Information influencing in wars and conflicts of the early 21st century.