Vuonna 1873 professori August Ahlqvist yritti varoittaa kovakorvaista kansakuntamme Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen moraalisista vaaroista, mutta turhaan. Edelleen jokaisen lokakuun 10. päivänä me suomalaiset ilmeistä ajattelemattomuuttamme nostamme siniristiliput salkoon virallisena liputuspäivänä.
Tämä julkisen vallan tukema tapa osoittaa sen eettisen hetteikön, jolle koko kansallinen identiteettimme ja kulttuurikäsityksemme on rakennettu. Siispä onkin aika tarttua täikammalla Jukolan veljesoletettujen hiuspehkoihin ja poistettava teoksesta kaikki arveluttava ja olemassaolollaan erilaisia tahoja loukkaava ja alentava sisältö – ja sitähän riittää.
Naisen rooli teoksessa on esineellistetty ja orjuuttava, kaikkea ihmisarvoa polkeva. Todistusaineistona tästä käyköön Aapon kuvaus ”oivallisesta emännästä” iltapuuhissaan pitkän työpäivän päätteeksi
Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja. – Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyryttelee kehdossansa. – Tämä, veljet, on oivallinen emäntä.
Valtion on viipymättä perustettava toimikunta, johon kuuluu eri sukupuolikäsityksiä ja ruokakuntien koostumusnäkemyksiä edustavia tahoja, joka kirjoittaa uudelleen veljesten näkemykset muista sukupuolista. Samalla on syytä tarkastella kriittisesti kirjan henkilögallerian sukupuolikäsityksiä, jotka ovat varmasti syntyneet teoksen kirjoittamisajan asettamien sosiaalisten paineiden alaisena.
Teoksen tarina antaa opiskelusta ja koululaitoksesta kuvan, joka ei ole nykyisen opetussuunnitelman mukainen. Oppiminen nähdään sääntöyhteiskunnan asettamien velvoitteiden täyttämisenä eikä ilmiöoppimisen perusteita ja tarpeellisuutta tuoda lukijan arvioitavaksi. Vaikka tarina tuo veljesoletettujen väliset oppimiserot selvästi esille, ei kirjoittaja millään tavoin tuo esille inkluusion ja oppimisen tuen tarpeita. Tältä osin teos on saatettava virkatyönä yhteensopivaksi nykyisen opetussuunnitelman kanssa ja päivitettävä aina opetussuunnitelmaa uudistettaessa. Mahdolliset ongelmatilanteet tulee uudessa versiossa pyrkiä ratkaisemaan Wilma-viesteillä ja viittaukset koulurakennuksen tilojen vahingoittamiseen ja oppivelvollisuudesta laistamiseen tulee viipymättä poistaa tekstistä.
Teos sisältää vihapuhetta ja toiseuden käsitteen varaan rakennetun väkivallan oikeuttamista. Tämä tulee selkeästi esille veljesoletettujen ja niin kutsuttujen ”toukolalaisten” sekä romanivähemmistöön ilmiselvästi kuuluvan ”Rajamäen rykmenttinä” kuvatun yksilöjoukon kuvailussa.
Suhtautuminen hiilinielujen tuhoamiseen hirsirakennuksia polttamalla sekä peltoja kaskeamalla on poikkeuksellisen välinpitämätöntä ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden vastaista.
Teoksen päähenkilöt myös rakentavat rakennuksia ilman asianmukaista kaavoitusta ja rakentamista koskevaa luvitusta. Rakentamiseen liittyvien ratkaisujen osalta jätehuoltoon ja kierrätykseen liittyvät ratkaisut on jätetty kokoanisuudessaan kuvaamatta. Aikomus hylätä Jukolan talo vuosikymmeneksi asumattomaksi ilman että rakennukseen otetaan lyhytaikaisia tai pitkäaikaisia vuokralaisia on vastoin nykyistä vastuullista resurssienjakoajattelua.
Suhtautuminen omaisuudensuojaan ja eläinten oikeuksiin on teoksessa kerrassaan brutaalilla tolalla. Tämä tulee ilmi muun muassa Viertolan härkien teurastusta koskevassa osuudessa ja susia koskevien nykyaikaisen tutkimustiedon vastaisena pelkojen lietsontana.
Viertolan härkien silmitöntä teurastusta seuraa kohtaus, joka on maailman resurssiongelmien ja nälänhädän kannalta äärimmäisen pulmallinen. Veljekset pelaavat ajanvietepeliä, jonka häviävä osapuoli tuomitaan syömään suuret määrät lihaa yli omien fysiologisten tarpeittensa. Mässäilyä ei voi puolustaa edes sillä, että kuvauksesta voidaan päätellä lihan olleen luomua ja tulleen kasvatetuksi muualla kuin raivatulla peltoalalla.
Veljesoletetut myös surmaavat ilveksen, joka on ollut rauhoitettu vuodesta jo 1960-luvulla. Ilveksen kaatoon tarvittavaa erityislupaa ei tekstissä mainita, eikä salakaadosta aiheudu teoksen päähenkilöille minkäänlaisia seuraamuksia. Ilveksen surmaaminen olisi pitänyt poistaa teoksesta välittömästi rauhoituspäätöksen astuttua voimaan.
Veljesoletetut syyllistyvät myös lukuisiin viinaan liittyviin alkoholilain ja rikoslain alaisiin rikkomuksiin, eikä teoksen henkilögalleriaan kuulu Valviran henkilöstöä.
Kaikki edellä kuvattu saa lukijan luonnollisesti kysymään onko Aleksis Kiven teos ylipäänsä muokattavissa sukupolviturvalliseksi, vai olisiko se kiellettävä kokonaan tai jatkossa oltava saatavilla vain tutkijoiden käyttöön.
Muutama seikka kuitenkin puolustaa teoksen olemassaoloa myös jatkossa. Impivaarassa asuessaan veljesoletetut ryöstömetsästävät lähiympäristöään tavalla, joka johtaa riistakannan romahtamiseen ja sen myötä nälänhätään joka pakottaa heidät muuttamaan takaisin Jukolaan. Simeonin kaupunkimatkan jälkeisten deliriumkohtaisten näyt ovat puolestaan selkeä ennustus ilmastonmuutoksen ja länsimaisen luonnonvarojen riiston aiheuttamista vaikutuksista.
